Eduskuntavaalit 2023
" Vuonna 2022 sote-alan kriisi ja vakava henkilöstöpula olivat näkyvästi mediassa. Kriisi ei tullut alan ammattilaisille yllätyksenä, mutta monet muut se näytti yllättäneen perusteellisesti. Tulevaisuuden ei tarvitse olla samanlainen. Nyt tarvitaan poliittisilta päättäjiltä tahtoa, tekoja ja aitoa muutosta arvoissa. SuPer haluaa olla mukana rakentamassa turvallista ja hyvää tulevaisuutta maallemme.
Meillä on unelma yhteiskunnasta, jossa jokainen apua tarvitseva sairas, vanhus sekä lapsi saa tarvitsemansa hoidon. Siinä yhteiskunnassa myös hoitajat kokevat olevansa arvostettuja työntekijöitä ja heille turvataan asianmukaiset työolot ja palkka, jolla tulee toimeen. Politiikka on yhteisten asioiden hoitoa ja poliitikoilla on suuri valta ja vastuu siitä, miten yhteiset resurssit jaetaan.
Sinä voit vaikuttaa äänestämällä, mitä ratkaisuja Suomessa tehdään palvelujen turvaamiseksi."
Silja Paavola
SuPerin puheenjohtaja
Tutustu SuPerin vaaliteemoihin ja muista äänestää!
Eduskuntavaalien varsinainen vaalipäivä on sunnuntai 2. huhtikuuta. Ennakkoäänestys päättyi 28. maaliskuuta.
SuPerin tavoitteet eduskuntavaaleihin
1. Sosiaali- ja terveyspalvelut on turvattava
Muutoskustannuksiin, palkkaharmonisointiin ja henkilöstömitoitusten toteutumiseen on turvattava riittävät resurssit. Painopisteen on oltava sosiaalipalvelujen puolella sekä ennaltaehkäisevissä palveluissa ja toimenpiteissä, jos halutaan pitää soten kustannuskehitys hallinnassa myös jatkossa. Syntyneiden vahinkojen korjaaminen on aina kalliimpaa kuin niiden torjuminen ennalta.
Sote-alan palvelujen turvaamisen lisäksi tarvitaan myös kustannustehokkaampaa toimintaa, jota ei saada aikaiseksi alibudjetoimalla ja paniikkisäästöillä, vaan järkevällä eri ammattiryhmien välisellä työnjaolla ja ennaltaehkäisevällä toimintamallilla. Keskeisessä roolissa ovat toimivat tietojärjestelmät sekä saumaton yhteistyö erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon ja muun sosiaalihuollon välillä.
Suurempien kustannusten välttämiseksi erityisesti riittävien henkilöstöresurssien turvaaminen vanhusten ja muiden erityisryhmien asumispalveluissa ja laitoshoidossa, kotihoidossa ja varhaiskasvatuksessa on välttämätöntä. Lyhytnäköinen säästäminen näissä nostaa kalliimpia korjaavia kustannuksia. Näitä ovat esimerkiksi lääkäripäivystyskäyntien lisääntyminen, erikoissairaanhoidon palvelujen kasvu ja lasten häiriökäyttäytymisestä aiheutuvien korjaavien kustannusten kuten lasten huostaanottojen kustannusten kasvu.
Kokonaistaloudellisesti kustannustehokkaan toimintamallin turvaamiseksi sosiaali- ja terveyspalveluissa työntekijöiden koulutuksesta huolehtiminen ja tarkoituksenmukainen työnjako sekä riittävä koulutetun hoitohenkilöstön määrä ovat ratkaisevia tekijöitä. Jos esimerkiksi potilaan hyvästä perushoidosta terveyskeskusten tai sairaaloiden vuodeosastoilla joudutaan tinkimään, sillä voi olla kohtalokkaat seuraukset potilaan lisäksi myös julkiselle taloudelle.
Lue SuPerin ratkaisut hoitajapulaan
2. Varhaiskasvatuksen kriisi on ratkaistava nopeasti
Varhaiskasvatuksella voidaan ehkäistä syrjäytymistä – pienet ryhmäkoot ja koulutetut hoitajat turvaavat lapsen tasapainoista kehitystä ja antavat hyvät eväät elämään.
Varhaiskasvatuslain mukaan korkeakoulutettua henkilöstöä on lisättävä vuoteen 2030 mennessä siten, että heidän osuutensa lapsiryhmän kasvatushenkilöstöstä olisi 2/3, kun se nykyisin on noin 1/3. SuPer on esittänyt, että alle 3-vuotiaiden laadukas varhaiskasvatus edellyttää ikäryhmän tarpeen mukaisen lastenhoitajaresurssin ja ryhmässä läsnä olevan henkilöstön käyttämistä. SuPerin ehdotus on, että näissä ryhmissä kaksi kasvattajaa kolmesta on varhaiskasvatuksen lastenhoitajan kelpoisuuden omaavia kasvattajia.
Lisäksi SuPer esittää, että lähihoitajien monipuolista ammattitaitoa tulee hyödyntää paremmin varhaiskasvatuksessa ja alan palkkaus tulee korjata vastaamaan työn vaativuutta. Inkluusion käytännön toteutukseen varhaiskasvatuksessa ja erityistä tukea tarvitsevien lasten tukemiseen tulee varata resursseja. Alan työskentelyolot tulee korjata ja työn mielekkyys lastenhoitajan näkökulmasta tulee pohtia uudelleen, jotta osaava henkilöstö saadaan pysymään alalla.
Lähihoitajan koulutuksessa on yhdistetty onnistuneesti asiakkaan perustarpeisiin vastaamisen kyky, vuorovaikutustaidot sekä varhaiskasvatuksen tarpeet. Lähihoitajan koulutus on kustannustehokasta.
SuPerin tuoreen varhaiskasvatuksen jäsenselvityksen mukaan 78 % on harkinnut alan vaihtoa viimeisen vuoden aikana. Yli puolet (53 %) vastaajista arvioi varhaiskasvatuksen laadun heikentyneen viimeisen viiden vuoden aikana. Laadun heikkenemisen suurimmaksi syyksi mainittiin henkilöstön riittämätön määrä.
Merkittävänä epäkohtana on myös mitoituksen tarkastelu vain ns. kerran päivässä, vaikka henkilöstömitoituksen tulisi säilyä koko päivän. Tämä on yksi suurimmista alan pito- ja vetovoimaa heikentävistä tekijöistä. Suuren osan päivästä lapsiryhmässä on työntekijävaje.
Päiväkotien henkilöstörakenteessa on huomioitava se, että lapsilla on myös terveyden edistämiseen ja ylläpitoon liittyviä tarpeita. Lääkehoidon toteuttavat siihen koulutetut hoitoalan ammattilaiset. Lähihoitajat ovat ainoana päivähoidon ammattiryhmänä saaneet lääkehoidon koulutuksen ja huolehtivat lasten turvallisesta lääkehoidosta.
Tutustu selvitykseen: SuPerin selvitys varhaiskasvatuksen laadusta superilaisten kokemana
3. Työllisyys – osatyökykyisten työllisyyttä on tuettava
Pitkäaikaistyöttömien määrän laskuun on kiinnitettävä enemmän huomiota. Pitkäaikaistyöttömistä on ohjattava työkyvyttömyyseläkkeelle henkilöt, joilla ei ole edellytyksiä siirtyä työmarkkinoille. Osatyökykyisten jäljellä olevalle työpanokselle on löydettävä käyttöä.
Vaikeimmin työllistettävien kohdalla tukityöllistäminen on turvattava. Tässä ei voi sivuuttaa kolmannen sektorin toimijoita, joilla on mahdollisuuksia tarjota mielekkäitä työtehtäviä, mutta joilta puuttuu omarahoitusmahdollisuudet työllistämiseen. Jos kolmannen sektorin toimijoilta loppuu kyky työllistämiseen, syntyy tästä merkittävät lisäkulut sote-sektorille syrjäytymiskehityksen kiihtymisen vuoksi.
4. Työlainsäädäntö – määräaikaisten työsuhteiden ketjuttamiseen selvät pelisäännöt
Määräaikaisten työsopimusten kestoon ja määräaikaisten työsuhteiden ketjuttamiseen on saatava selvät pelisäännöt. Koeaikapurun käyttö voi olla työntekijän näkökulmasta kohtuuton ja koeajanpurun perusteet esitetään usein vasta oikeudenkäyntivaiheessa.
5. Sopimusjärjestelmä on kivijalka – kolmikanta vahvistaa demokratiaa
Sopimusjärjestelmä on ja sen pitää olla jatkossakin kivijalka, jotta saadaan myös yli hallituskauden olevia sopimuksia. Yritys- ja talokohtaisilla ym. sopimuksilla murretaan koko yhteiskunnallinen ”yhteen hiileen ja yhdessä tehden” -ajatusmaailma. Kolmikannan vahvuus on, että voimme tehdä kauaskantoisia sopimuksia.
6. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus – palkkatasa-arvoa on edistettävä
Sukupuolten välinen palkkaero on kaventunut hyvin hitaasti Suomessa. Palkkatasa-arvoa on edistettävä nykyistä voimakkaammin. Sukupuolten palkkatasa-arvo on työelämän keskeinen tasa-arvokysymys. Samapalkkaisuuteen velvoittavat kansainvälinen ja EU-oikeus sekä kansallinen lainsäädäntö.
7. Eläkejärjestelmän oltava yhdenvertaisesti kaikkiin kohdistuva
Vaikka on todettu, että ihmisten elinikä on noussut, ei terveitä työvuosia ole tullut lisää monillakaan aloilla. Eläkeiän nostamiseen ei kaikilla aloilla ole realistisia edellytyksiä.
8. Puhdas sisäilma on perusoikeus
Työtä tulee saada tehdä terveissä työtiloissa. Liian monessa hoitolaitoksessa hoidettavien ja hoitajien terveys vaarantuu. Epäkohtiin on puututtava riittävän ajoissa ja asiakkaiden ja työntekijöiden oireet on otettava todesta. Terveillä työtiloilla vähennetään henkilöstön poissaoloja ja vaihtuvuutta.
Sisäilmakorjausten toteuttaminen on sitä kalliimpaa mitä huonompaan kuntoon rakennukset päästetään. Korjaukset maksavat itsensä takaisin säästyvinä terveydenhoitokuluina sekä työurien pidentymisinä.
9. Koulutus ja osaaminen – laadukas koulutus edistää hoitoalan vetovoimaa
Koulutuspolitiikassa täytyy huomioida koko koulutuspolku, kaikki koulutusasteet. Varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa luodaan pohja sille, millaista oppiminen ja osaamisen kehittyminen on toisella asteella ja/tai korkeakoulutuksessa.
Koulutuspolitiikkaa on tarkasteltava myös enemmän työvoimatarpeiden näkökulmasta. Aloille, joilla työllisyysnäkymät ovat hyvät nyt ja tulevaisuudessa, on annettava enemmän koulutuspaikkoja ja aloilta, jotka eivät johda työllistymiseen, on koulutuspaikkoja vähennettävä. Sosiaali-, terveys- ja kasvatusalalla tarvitaan toisen asteen ammatillisen tutkinnon suorittaneita työskentelemään lähellä ihmistä hänen perustarpeisiinsa ja hoidon tarpeisiinsa vastaten.
Lähihoitajakoulutuksen laatu on pidettävä hyvänä. Laadukkaassa koulutuksessa tulee varmistaa riittävä lähiopetus, jossa keskitytään osaamisen hankkimiseen perustiedoissa ja -taidoissa. Työelämässä oppiminen on järjestettävä niin, että työpaikkaohjaajalla ja ohjaavalla opettajalla on tarpeeksi aikaa ja mahdollisuuksia ohjata opiskelijaa hänen ammatillisen kasvunsa polulla.
Lähihoitajakoulutukseen on saatava pakolliset valtakunnalliset pääsy- ja soveltuvuuskokeet. Sosiaali- ja terveysalan pääsy- ja soveltuvuuskokeiden kehittämisessä säästäminen on lyhytnäköistä toimintaa. Alalle soveltuvat, motivoituneet opiskelijat suorittavat opintonsa loppuun. Valmistuttuaan he työllistyvät alalle, josta ei olisi yhdenkään ammattilaisen varaa poistua siksi, että sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden ja vastavalmistuneiden elämänhallinta ei ole kunnossa. Myös asiakas- ja potilasturvallisuus vaarantuu. Soveltumattomien kouluttaminen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalalle ei ole ratkaisu työvoimapulaan.
Sote-alan ja varhaiskasvatuksen työvoimapula on suuri haaste meille jokaiselle – Miten sinä haluat, että asia ratkaistaan?
SuPer on esittänyt ratkaisuja hoitajapulaan. Ratkaisujen ydin on sote-alan ja varhaiskasvatuksen veto- ja pitovoiman parantaminen. Hoitajat haluavat hoitaa hyvin ja heille tulee antaa siihen edellytykset työoloja ja palkkausta parantamalla.
Hoitajapulan ratkaisemiseksi on:
Koulutettua henkilöstöä on oltava riittävästi välittömään hoitotyöhön ja työn määrän on oltava kohtuullinen. Tosiasiallisten resurssien laadukkaan hoitotyön toteuttamiseen on oltava kunnossa. Hoitajat ovat tulleet alalle tehdäkseen hoitotyötä ja ovat asiantuntijoita asiakkaidensa ja potilaidensa hoidontarpeen arvioinnissa. Hoitajia on kuultava ja heidän asiantuntijuuteensa on luotettava.
Lainsäädännön mukainen asteittain nouseva henkilöstömitoitus vanhusten ympärivuorokautisessa hoidossa antaa lupauksen paremmasta huomisesta. Lailla vahvistetun mitoituslainsäädännön heikentäminen olisi vahva viesti hoitoalan arvostuksen puutteesta ja vaikuttaisi näin negatiivisesti alan pito- ja vetovoimaan.
Lähihoitajan koulutuksen mukaista osaamisen käyttöä ei saa rajoittaa. Lähihoitajalla on koulutuksensa perusteella saavutettu osaamisen taso myös moniin sairaanhoidollisiin tehtäviin. Käytännössä on kuitenkin lukuisia esimerkkejä, joissa lähihoitajien vakansseja on muutettu sairaanhoitajien vakansseiksi, vaikka lähihoitaja olisi kyseistä tehtävää hoitanut menestyksekkäästi jopa vuosikymmeniä. Perusteettomat vakanssien muutokset ja osaamisen käytön rajoittaminen heikentävät lähihoitajan työn houkuttelevuutta ja vähentävät alan vetovoimaa ja aiheuttavat myös vakavia rekrytointiongelmia, jotka voivat johtaa jopa toimintayksikköjen tilapäisiin tai pysyviin sulkuihin.
Lähihoitaja voi toimia asiantuntijan roolissa (esim. ravitsemus, haavahoito, muistisairaan hoito, saattohoito, suunhoito, opiskelijavastaava) tai hallinnollisissa tehtävissä esim. tiiminvetäjän tehtävissä ikäihmisten palveluissa. Lisäksi lääkäri/hoitaja-työparimallissa hoitajana voi toimia lähihoitajan koulutuksella.
Perusterveydenhuollon akuutilla puolella sekä erikoissairaanhoidossa lähihoitajalla tulee olla lääkkeenjako- ja -anto-oikeus (pois lukien suoneen annettavat lääkkeet) sekä erilaisten toimenpiteiden suorittamisen mahdollisuus. Tätä osaamista voi tukea esim. toimipaikkakoulutuksella.
Työvoimapulaa pahentavat kaikki sellaiset lainsäädännössä tai muussa ohjeistuksessa tehtävät muutokset, joilla lähihoitajan oikeuksia toimia työssään rajoitetaan. Muutokset kaventavat lähihoitajan mahdollisuuksia toimia erityisesti sairaanhoitoon liittyvissä tehtävissä. Tällaisilla lainsäädäntömuutoksilla poliittiset päättäjät sekä lainvalmisteluun osallistuvat viranhaltijat tietoisesti pahentavat alan vakavaa työvoimapulaa entisestään.
Huomioitavaa on, että jo tällä hetkellä kotihoidossa työskentelevä lähihoitaja saa käyttää ammattitaitoaan kokonaisvaltaisesti myös sairaanhoidollisissa tehtävissä. Tätä samaa ammattitaidon käyttämistä on hyödynnettävä kaikissa sote-palveluissa. Lue myös Selvitys lähihoitajien työtehtävistä kotihoidossa
Hoitoalan palkkauksella on erittäin suuri merkitys alan veto- ja pitovoimaan. Jos palkkaus unohdetaan, muut ponnistelut alan henkilöstön saatavuuden turvaamiseksi eivät tule onnistumaan toivotulla tavalla.
Yksikkökohtaisissa asioissa keskustellaan henkilöstön kanssa esimerkiksi uusista hoitokäytännöistä ja uuden asukkaan järjestelyistä. Ylipäätään yksikön toimintaa kehitetään yhdessä. Tämä lisää työntekijöiden sitoutumista työhön ja työyksikköön.
Työnantaja huolehtii, että työympäristö on terveellinen ja turvallinen. Työtilojen on oltava asianmukaiset ja riittävän tilavat. Esimerkiksi lääkkeenjako vaatii keskittymistä, ja siihen tarvitaan siisti ja rauhallinen lääkehuone. Fyysisellä työympäristöllä on vaikutusta työntekijän työhyvinvointiin. Terveellisellä työympäristöllä voidaan ennaltaehkäistä tuki- ja liikuntaelinsairauksia ja ennenaikaista eläköitymistä.
Vaaratilanteisiin on puututtava. Hoitaja kohtaa työssään lähestulkoon päivittäin väkivaltaa. Hoitajalla on oikeus tehdä työnsä turvassa. Liian vähäinen hoitajien määrä ja työskentely yksin hyvinkin haasteellisten asiakkaiden kanssa lisäävät väkivaltariskiä.
Organisaatioilla on oltava sisäiset sijaiset. Tutun varahenkilöstön käyttö lisää laatua ja hyvinvointia sekä asiakas- ja potilasturvallisuutta. Lisäksi se vähentää lyhytaikaisten sijaisten palkkaamisen tarvetta. Organisaation ulkopuolelta palkattavan sijaisen työn tuottavuus on kysymysmerkki ja sijaisen perehdyttäminen sitoo jo ennestään niukkoja resursseja.
On tärkeää huolehtia vakituisen henkilöstön pysyvyydestä. Määräaikaisuuksien ketjuttaminen ei lisää henkilöstön motivaatiota pysyä alalla. Määräaikaisuuksien sijaan on käytettävä toistaiseksi voimassa olevia työsuhteita, sillä työvoimantarve on jatkuvaa ja pysyvää. Lyhytaikaisten sijaisten määrärahat on tarkoituksenmukaisempaa käyttää vakituisen henkilöstömitoituksen vahvistamiseen.
Työntekijöiden on pystyttävä itse vaikuttamaan työvuoroihinsa. Työntekijät määrittelevät omat työvuoronsa nykyistä joustavammin ja työnantaja huolehtii siitä, että työvuorosuunnittelu on tasapuolista. Tämä helpottaa työntekijän työn ja muun elämän yhteensovittamista sekä antaa tunteen siitä, että työntekijä pystyy vaikuttamaan omaan elämäänsä. On myös annettava mahdollisuus lyhyempään työaikaan sitä tarvitseville.
Valtakunnalliset karsivat pääsy- ja soveltuvuuskokeet tarvitaan takaisin sote-alalle hakeville. Pääsy- ja soveltuvuuskokeilla varmistetaan, että alalle hakeutuu hoitotyöhön soveltuvia osaajia. Samalla varmistetaan suurempi valmistuvien määrä eli vähennetään opintojen keskeyttämisiä ja varmistetaan asiakas- ja potilasturvallisuuden toteutuminen. Pääsy- ja soveltuvuuskokeilla parannetaan koulutuksen ja alan imagoa sekä lisätään alalla opiskelevien motivaatiota.
Koulutuksen laadusta on pidettävä kiinni. Kielitaitotasona on oltava taso B1-koulutukseen hakeutuessa. Soveltuvuuden arvioinnin lisäksi myös kielitaito tulisi testata sosiaali- ja terveysalan opintoihin hakeutumisvaiheessa. Kielitaidon kehittymistä olisi hyvä seurata opintojen ja myös myöhemmin työssäolon aikana.
Oppilaitokset ja työnantajat huolehtivat, että oppilailla on riittävä kielitaito. Valtakunnallisesti on sovittava mikä on riittävä kielitaito eri tehtävissä. Jos hakijalla ei ole edellytyksiä ammatillisiin opiskeluihin, hänet on ohjattava valmistavaan koulutukseen (TUVA). Sosiaalietuudet eivät myöskään saa johtaa hakeutumaan lähihoitajakoulutukseen ilman soveltuvuutta/kelpoisuutta/kielitaitoa, vaan järjestelmää on muutettava niin, ettei ole taloudellista painetta tulla suorittamaan lähihoitajatutkintoa.
Työelämälähtöisyys on huomioitava ammatillisessa koulutuksessa. On turvattava yhteistä sopimista koulutus- ja oppisopimuksen toteuttamisesta. Opiskelijan henkilökohtaiseen osaamisen kehittämissuunnitelmaan määritellään tutkinnon suorittaminen sekä työelämässä oppimisen sisältö ja kesto. Myös koulutussopimuksella opiskelevien työelämässä oppimisen jaksot pitäisi olla suunniteltuina valmiiksi tai ainakin alustavasti, ettei tule tilanteita, että työelämässä oppimisen alkaessa opiskelijalla ei olekaan paikkaa, jossa hän voisi hankkia kyseiseen tutkinnon osaan liittyvää osaamista.
Käytä valtaasi ja äänestä!
Millaiset päättäjät sinä haluat seuraavaksi neljäksi vuodeksi? Eduskuntavaalien vaalipäivä on sunnuntai 2.4. Ennakkoäänestys alkaa kotimaassa 22.3. Käytä äänioikeuttasi.
Superilainen, asetutko ehdolle?
SuPer kannustaa jäseniään lähtemään ehdokkaaksi ja tukee ehdolla olevia jäseniään. Jos olet SuPerin jäsen ja ehdolla, lue lisää aiheesta täältä