Verkkokolumni: Lähihoitajan työtä ohjaa aina ammattietiikka
Aihe, jota käsittelen kolumnissani, ei ole helppo. Viime aikoina minuun on otettu yhteyttä ja kerrottu, että opiskelija ei välttämättä suostu hoitamaan kuten lähihoitajan ammatin määräyksiin kuuluu. Tämä on tullut ilmi jo opiskeluaikana. Oma valinta siitä, ketä hoidan ja ketä en, ei tässä ammatissa ole mitenkään hyväksyttävää, ei edes työntekijäpulassa eikä kulttuuritaustaan vedoten.
Hoitajan koko ammatin perusta on, että ammatissa ei ole mahdollista valita hoidettavia. Lähihoitajan ammatti on moninainen, ja se mahdollistaa hyvin erilaisissa työpaikoissa työskentelemisen. Se on myös vahvasti säädelty lakien ja asetusten myötä, joita tulee noudattaa. Näistä johtuen ammattiin kuuluu myös velvoittavia velvollisuuksia, kuten lakeihin, asetuksiin ja ammattietiikkaan perustuvissa lähihoitajan eettisissä ohjeissa todetaan.
”Lähihoitajan velvollisuus on kohdella kaikkia potilaita ja asiakkaita tasa-arvoisesti riippumatta heidän iästään, kulttuuristaan, sukupuolestaan, siviilisäädystään, kyvyistään, yhteiskunnallisesta tai taloudellisesta asemastaan, poliittisista mielipiteistään, ihonväristään tai muista fyysisitä ominaisuuksistaan, sukupuolisesta suuntautumisestaan, uskonnostaan vai vakaumuksestaan.”
”Lähihoitajan työtä ohjaavat myös työelämän pelisäännöt. Työntekijät edustavat eri kulttuuritaustoja, mutta työtä ohjaavat säännöt ovat kaikille samat.”
Näistä ohjeista on hyvä lähteä asioita miettimään, jos ”kuka hoitaa ja ketä”-ongelmia tulee työelämässä vastaan. Hoitajan työssä kaikkialla on keskipisteenä aina ihminen erilaisine tarpeineen. Asia koskee ehdottomasti työnantajia, sillä heillä on velvollisuus tarkistaa, että kaikki työntekijät ovat työssä tasa-arvoisessa ja yhdenvertaisessa asemassa. Kaikki tekevät työtään lakien, asetusten ja ohjeiden mukaan ja kaikkia asiakkaita on kohdeltava tasa-arvoisesti.
SuPerin puheenjohtaja
Silja Paavola