Verkkokolumni: Hoitoala säästettiin lähes hengiltä

Hoitajapula on totta, sitä ei pidä enää todistella. Lukuisat tilastot ja viestit ympäri Suomen kertovat tilanteesta, jossa olemme. SuPer on varoittanut tulevasta hoitajapulasta monta vuotta: Työolot, työnkuvat ja palkat on saatava kuntoon, muutoin alan veto- ja pitovoima lähtee. Mutta kukaan ei kuunnellut varoituksia. Todettiin vain toistuvasti, että työn pitää olla tuloksellista ja vaikuttavaa. Budjettiin tehtiin leikkauksia monen eri hallituksen toimesta ja säästettiin hoitoala lähes hengiltä. Meillä on useita kuntia tai kuntayhtymiä, joissa alibudjetointi on ollut normikäytänne. Virkamiehet ovat tehneet työtä käskettyä ja säästäneet. Hoitotyön arvostus hävitettiin alibudjetointiin.

Säästösyistä on hoitajien työnkuvaa muutettu. Näin on tapahtunut etenkin vanhuspuolella siten, että hoitajille on sälytetty monia tukitöitä. Tämä käytänne on edelleen voimassa lakimuutoksesta huolimatta. Tässä on yksi konkreettinen syy alan veto- ja pitovoiman katoamiseen. Erikoissairaanhoidossa vähennettiin todella paljon lähihoitajien vakansseja, jolloin sairaanhoitajien työmäärä kasvoi. Varhaiskasvatuksessa vähennettiin lastenhoitajien määrää suhteessa opettajien määrään ja ajettiin lastenhoitajat muille sektoreille.

Mitä hoitajien puute tarkoittaa yhteiskunnassa, huoltovarmuudessa ja miten se tulee näkymään naisten asemassa työmaailmassa? Kuka hoitaa hoidettavia? Toivottavasti yhteiskunnan tavoitteena ei ole, että tulevaisuudessa perheet, pääsääntöisesti naiset, joutuvat itse hoitamaan hoidettavansa.  Se vaikuttaa merkittävästi naisten työssäkäyntimahdollisuuksiin. On huomioitava, että Suomi on maailman nopeimmin vanheneva maa. Tällä on merkitystä, sillä se kasvattaa terveys- ja vanhustenhoitokuluja ja näihin kaikkiin palveluihin tarvitaan hoitajia.

Hoitajat eivät ole piruja hoitajan asussa, vaan juuri nyt on aika ymmärtää, että tämä on viimeinen hetki tehdä asialle jotain ja kunnolla. Monet syyttävät ja kauhistelevat nyt tehtyjä lakkoilmoituksia ja syyllistävät hoitajia. Miksi?  Ennemmin pitää kysyä, mitä hoitajien on tehtävä, jotta heidän äänensä tulee kuulluksi? Kaikki tilastot ja kaaviot puhuvat karua kieltä. Kun hoitajat loppuvat, kuka silloin hoitaa?

Neuvottelutoiminnassa pyritään aina ensisijaisesti neuvottelemalla sopimukseen. Lakko ei ole koskaan tavoite. Tavoitteenamme on sopimus, jolla alasta tehdään pito- ja vetovoimainen.

Silja Paavola, SuPerin puheenjohtaja