Vanhustenhoidon ongelmia ei saa enää ohittaa
Suomessa vanhustenhoidon palveluista on säästetty määrätietoisesti jo ainakin 15 vuotta, mikä on johtanut palvelujen heikentymiseen. Yhä useampi ikääntynyt jää ilman tarvitsemiaan vanhustenhoidon palveluita ympärivuorokautisessa hoidossa ja kotihoidossa. – Hoitoalan ongelmat ovat ratkaistavissa, jos poliittisilla päättäjillä on siihen halua, huomauttaa SuPerin puheenjohtaja Päivi Inberg. – Tilanne on jo kauan ollut huolestuttava.
Vanhustenhoidon tilanne ei varmastikaan tule kenellekään yllätyksenä: Vanhustenhoidon rahoitusta leikataan sekä valtion että hyvinvointialueiden toimesta samaan aikaan kun yhä suurempi joukko ikääntyneistä tarvitsee hoivaa ja ympärivuorokautista hoitoa.
– Yhtälö on mahdoton, painottaa SuPerin puheenjohtaja Päivi Inberg. – Suomessa ikääntyneiden määrä kasvaa ja heidän hoidontarpeensa kasvaa samassa tahdissa. Tästä huolimatta hoidon rahoituksesta leikataan ja sekä kotihoidon palveluita että ikääntyneiden ympärivuorokautisen hoivan paikkoja on tarjolla yhä harvemmalle.
Vanhusten ympärivuorokautisesta hoivasta säästetään tällä hetkellä erityisen ankarasti. Hoitopaikkoja suljetaan ja yhä harvempi hoitoa tarvitseva, usein muistisairas vanhus, jää hoidon ulkopuolelle. Lisäksi vähimmäishenkilöstömitoitusta on laskettu 0,6:n tasolle. Nyt jatkuvaa hoitoa tarvitsevan vanhuksen hyvinvointia ylläpitää jo valmiiksi kuormittuneen kotihoidon, työikäisten omaisten ja ensiavun verkosto. Inhimillisen kärsimyksen riski on suuri.
– Hoidon tarve ei pelkillä hallinnollisilla päätöksillä poistu, Inberg muistuttaa. – Tämä ei voi olla paras tapa, miten varmistamme ikääntyneelle väestöllemme arvokkaan, ihmisarvoisen elämän.
Vanhustenhoidon ongelmat ovat vuosi vuodelta pahentuneet, koska ongelmiin ei ole tartuttu ajoissa. Tilanne tulee vain pahentumaan, ellei suuntaa pystytä jo kääntämään. Kotihoidon palvelut eivät pysty korvaamaan ympärivuorokautista hoitoa ja tämän tosiasian ohittaminen on vastuutonta. Eettinen kuormitus, jota vanhusten parissa työskentelevät hoitajat kokevat liian vähäisestä hoidon resurssoinnista johtaa yhä useamman hoitajan uupumiseen ja poistumiseen alalta. Suomella ei ole varaa menettää koulutettua hoitohenkilökuntaa.
Nyt viimeistään on aika katsoa vanhustenhoidon tilaa realistisesti. Ongelmia ei voi enää ohittaa ja ilman välittömiä toimia ongelmat tulevat vain pahenemaan. – Myös hoitamattomuus on kustannuserä, Inberg muistuttaa.