Mielipide: Vanhustenhoidon omavalvonta ei saa pettää missään tilanteessa
Vanhustenhoidon surullinen tilanne on ollut tiedossa useita vuosia. SuPer on varoittanut yhä pahenevasta tilanteesta, johon vähäinen hoitajamäärä ja kouluttamattoman työvoiman käyttö ovat johtaneet. Asiakkaat ovat vanhustenhoidossa yhä huonokuntoisempia eikä tätä ole otettu riittävästi huomioon henkilöstömäärissä. Osa hoitajista on vaihtanut alaa, sillä palkkaus, epätyypilliset työsuhteet ja kuormittava työ eivät ole antaneet mahdollisuuksia hyvään elämään.
Työpaikoilla toteutetaan omavalvontaa, jota on kehuttu lähellä asiakasta tapahtuvaksi palveluiden laadun takaajaksi. Omavalvonnan perusidea on hyvä. Toimintayksikölle on laadittu kirjallinen omavalvontasuunnitelma, jonka avulla asiakkaan palvelussa esiintyvät epäkohdat tunnistetaan, ehkäistään ja korjataan lähellä asiakasta. Työntekijöiden ilmoitusvelvollisuus epäkohdista on yksi omavalvonnan osa-alue, mutta se ei käytännön tasolla toimi työpaikoilla.
Hoitajat ovat tuoneet epäkohtia esiin, kuten heidän tuleekin lain mukaan tehdä. Työntekijällä on ilmoitusvelvollisuus havaituista epäkohdista toiminnasta vastaavalle henkilölle eli esimerkiksi omalle esimiehelle, jonka tulee saattaa ilmoitus sosiaalihuollon johtavalle viranhaltijalle tietoon.
Ilmoitus epäkohdista voidaan tehdä salassapitosäännösten estämättä. Valitettavasti ilmoitukset eivät yleensä ole johtaneet tilanteen paranemiseen, vaan niistä on seurannut ongelmia ilmoituksen tekijälle. Ilmoituksiin ei reagoida ja ne eivät lähde eteenpäin viranhaltijoille. Epäkohtiin puuttuva työntekijä on koettu hankalaksi ja näin on annettu koko henkilökunnalle selkeä viesti, että ilmoitusvelvollisuuden toteuttajaan ei suhtauduta hyvin.
Työntekijät ovat joutuneet puhutteluun, saaneet kirjallisia varoituksia ja toimeentulo on heikentynyt, kun työtehtäviä ja työvuoroja on muutettu. Työnantaja saattaa syyttää työntekijää mustamaalaamisesta ja lojaliteettivelvoitteen rikkomisesta. Eettinen kuormitus on jatkuvaa, ja työpaikoilla pelätään. Pitäisikö vaieta ongelmista, kun se on työnantajan mielestä hyväksyttävämpää? Onneksi ammattiliitot ovat tällaisissa tilanteissa jäsentensä tukena ja apuna.
Omavalvonnalla pitäisi voida vaatia välittömiä toimenpiteitä epäkohtien ratkaisemiseksi. Omavalvonta kuitenkin olettaa, että kaikkien palveluntuottajien aito intressi on hyvän hoidon toteuttaminen. Näin ei valitettavasti ole ja siksi tarvitaan pikaisesti toimia, joilla hyvä hoito sekä asiakas- ja työturvallisuus voidaan taata. Yleisin ongelma tai ongelmien perimmäinen syy on liian pieni henkilöstömäärä. Hoitajamitoituksen kirjaaminen lakiin on ensimmäinen ja välttämätön askel matkalla kohti hyvää vanhustenhoitoa.
Silja Paavola
puheenjohtaja
Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer