Tuleeko vuosina 2015-2020 syntyvistä lapsista uusia laman lapsia?
Avoin kirje kansanedustajille ja kuntapäättäjille
Tuleeko vuosina 2015-2020 syntyvistä lapsista uusia laman lapsia?
Taloustieteen nobelisti James Heckman Chicagon yliopistosta on tutkinut, miten lapsen varhaisiin vuosiin vaikuttamalla, mm. laadukkaan varhaiskasvatuksen kautta, voidaan lisätä ihmisten koulutustasoa, terveyttä ja tuottavuutta. Jos talouskasvuun ja työvoiman kehittymiseen halutaan vaikuttaa myönteisesti, sijoitus tuleviin vuosiin pitää tehdä mahdollisimman aikaisin. Heckman on arvioinut, että jokainen dollari, joka lapsiin sijoitetaan, tuo seitsemän dollaria takaisin.
Maamme hallitus ei nyt esittämissään säästötalkoissa ota huomioon lainkaan tulevaisuuden näkökulmia, vaan on lyhytnäköisesti ottamassa niiltä, jotka eivät osaa puoliaan pitää eli lapsilta. Varhaiskasvatuksen saatavuutta aiotaan rajoittaa - mikä vielä pahempaa sen laatua myös heikennetään.
Kun kyseessä on lapset, kasvattajien määrällä ja laadulla on selvä yhteys. Kolmevuotias ei osaa suhteuttaa kasvattajan tokaisua: ”Odota viisi minuuttia, niin sitten on sinun vuorosi.” Lapsella on hätä ja tähän hätään ei vastata. Mitä pienempi lapsi, sen vähemmän hänellä on keinoja käsitellä tunteitaan ja opetella ottamaan toisia huomioon. Se ei toimi samoin kun koiran opettaminen uimaan. Heitetään koira veteen ja toivotaan luonnon opettavan uimaan.
Lapsi tarvitsee kasvattajan, lapseen sensitiivisesti suhtautuvan aikuisen tukea, jotta hän voisi oppia odottamaan. Jos aikuinen on aina varattu muiden lasten tarpeiden takia, avun pyytäjä saattaa syrjäytyä tai ottaa kyynärpäät käyttöön. Hän puree ja potkii tiensä määränpäähänsä omin voimin tai vetäytyy ja syrjäytyy tuetta jäätyään. Tähän asti on pyritty ottamaan kaikki erilaiset lapset huomioon ja tukemaan kaikkia lapsia. Varhaiskasvatuksessa jokaiselle lapselle on pyritty antamaan mahdollisimman tasa-arvoinen lähtökohta perheen tulotasoon ja statukseen katsomatta. Se on ollut mahdollista tarjota tähän saakka.
Missä menee ryhmäkoon raja? Kuinka suuriksi lapsiryhmät voidaan kasvattaa? Nyt kolmella koulutetulla ammattikasvattajalla on saanut olla 21 kokoaikaista 3-vuotta täyttänyttä lasta ryhmässä. Tässä on raja ja siihen ei saa laskea enää yhtään puolikkaita laskennallisia lapsia lisäksi. Alle 3-vuotiaiden kohdalla raja on ollut 12 kokoaikaisessa lapsessa ja siinä ryhmässä ei myöskään ole enää yhtään kasvuvaraa. Päätökset, jossa lasten määrää lisätään ryhmiin, aiheuttavat entistä enemmän tilanteita, jossa aikuisen tukea olisi tarpeen saada pian. Entistä enemmän tulee olemaan tilanteita, ettei näihin tarpeisiin ehditä vastaamaan. Tämä lisää ei-toivottua käyttäytymistä, mikäli lapsen avunpyyntöjä ei huomata tai tilanteissa ei ehditä auttamaan. Lasten selviytymistaistelu alkaa. Henkilöstö päiväkodeissa on nyt jo äärirajoilla, kasvattajat toivovat ensisijaisesti lapsille parempia olosuhteita, aikaa ja rauhaa. Henkilöstö asettaa lapsen edun oman edun yläpuolelle. He ovat asiantuntijoita, heitä on syytä kuunnella.
Nykyisin varhaiskasvatuksessa työskentelee julkisella ja yksityisellä sektorilla noin 60 000 koulutettua työntekijää. Jos henkilöstömitoitukseen puututaan, seuraa työntekijöiden työttömyyttä ja kallista uudelleen koulutusta sekä jäljelle jääneiden uupumista ja sairastumisia. Näillä kaikilla on oma hintalappunsa lasten pahoinvoinnin lisäksi. Myös lasten fyysinen sairastavuus lisääntyy, kun taudinaiheuttajat lisääntyvät ryhmissä.
Tämä aiheuttaa lisäksi huoltajille töistä poissaoloja sekä lääkärikuluja ja jonoja perusterveydenhuoltoon. Huoltajat eivät välttämättä halua lapsiaan suuriin ryhmiin, jossa tukea ei ehditä jokaiselle tarjoamaan. Tämä voi johtaa myös vanhemman kotiin jäämiseen ja tulee siis myös lyhentämään työuria. Moni vanhempi tekee inhimillisen valinnan lapsensa takia, mutta mitä se tekee naisten työurille ja tasa-arvoiselle työelämälle?
Vuonna 1987 syntyneiden ikäluokka varttui 1990-luvun laman aikana, jolloin työttömyys ja taloudelliset vaikeudet kohtasivat monia perheitä. Lamavuosina tehdyt poliittiset päätökset heijastuvat tähän päivään. Lasten ja perheiden peruspalveluita karsittiin voimakkaasti, ja ehkäisevästä työstä tingittiin. Koululaisten terveystarkastuksia vähennettiin, neuvolanperhe-valmennuksia karsittiin, lapsiperheiden kotipalvelut ajettiin alas ja koulujen ja päiväkotien resursseissa ja henkilömitoituksissa säästettiin. Edelleenkään kunnissa ei ehkäisevää ja hyvinvointia tukevaa työtä ole saatu lamaa edeltävälle tasolle. Samalla korjaavien palveluiden käyttö ja kulut ovat nousseet jatkuvasti. Nykyinen palvelujärjestelmä vastaa huonosti ihmisten todellisiin tarpeisiin ja ongelmat ovat tänä päivänä monitahoisia. Kokonaisuuden huomioiminen nykyisessä sektoripalvelujärjestelmässä on myös vaikeaa ja hidasta. Vuonna 1987 syntyneestä ikäluokasta 18% on vailla peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Jopa 40% tästä ikäluokasta on kärsinyt mielenterveysongelmista. (THL raportti 52/2012 Lasten ja nuorten hyvinvointi kansallinen syntymäkohortti 1987 – tutkimusaineiston valossa.)
Julkisuudessa on nyt kysytty, mitä merkitystä sillä nyt on, jos kasvattajalle lisätään vain yksi lapsi tai kolmen kasvattajan ryhmään lisätään vain kolme lasta? Aiemman laman leikkausten jäljet ovat kaikkien nähtävillä. Yleensä virheistä opitaan – nyt historia uhkaa toistaa itseään. Varhaiskasvatuksessa työskentelevä henkilöstö ja lapset ansaitsevat hyvän kohtelun – päättäjät ratkaisevat, saavatko he myös sen?
Yhteistyöterveisin
Silja Paavola
Puheenjohtaja