SuPerin jäsenelle 9000 euroa hyvitystä syrjinnästä raskauden perusteella

Rovaniemen käräjäoikeus tuomitsi yksityisen työnantajan maksamaan superilaiselle lähihoitajalle hyvitystä 9000 euroa sekä korvaamaan työntekijän oikeudenkäyntikulut.

Jutussa työntekijä katsoi tulleensa syrjityksi raskautensa perusteella ja vaati tasa-arvolain 11 §:n mukaisena hyvityksenä raskauteen perustuvasta syrjinnästä entiseltä työnantajaltaan 9000 euroa sekä asian hoitamisesta aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja.

Kiistaa oli siitä, oliko työntekijälle luvattu siirto toiseen työpisteeseen, ja peruttiinko tämä mahdollinen siirto hänen raskaudestaan johtuen. Työntekijä työskenteli lähihoitajana yksityisessä hoitokodissa ja ilmoitti halukkuutensa siirtoon yhtiön uuteen asumispalvelukeskukseen. Tapauksessa työntekijällä ja yhtiöllä oli vastakkaiset näkemykset tapahtumainkulusta.

Työntekijän mukaan kaikilta vakituisilta työntekijöiltä kysyttiin halukkuudesta työskennellä uudessa asumispalvelukeskuksessa, johon työntekijä ilmoitti olevansa halukas siirtymään. Työntekijän mukaan työnantajan puheista kävi suoraan ilmi, että siirto on hakumenettelystä erillinen ja se taataan kaikille halukkaille. Näin ymmärsivät myös muut työntekijät ja asiasta esitettiin paljon näyttöä oikeudessa. Työntekijä ilmoitti työnantajalle tulleensa raskaaksi heinäkuun puolessa välissä. Heti raskausuutisen jälkeen työntekijälle ilmoitettiin, ettei hän voi siirtyä uuteen työpisteeseen. Työntekijä koki, että tämä johtui suoraan hänen raskaudestaan ja sen aiheuttamasta epäkäytännöllisyydestä siirtymävaiheessa.

Työnantajan mukaan tapahtumainkulku oli eri. Työntekijälle ei milloinkaan luvattu automaattista siirtoa uuteen toimipisteeseen, vaan hänet jätettiin valitsematta kokemuksen puutteesta johtuen. Raskaus ei vaikuttanut asiaan mitenkään, sillä päätös hyväksytyistä uusista työntekijöistä tehtiin kesäkuussa, kun tieto raskaudesta tuli heinäkuussa.

Tuomioistuin katsoi, että työnantaja ei ollut esittänyt riittävää näyttöä siitä, että työntekijää ei olisi valittu työtehtävään. Yhtiön puolesta esitetyt todistelut poikkesivat toisistaan ja olivat ristiriitaisia. Työntekijöiden puolelta esitetyt näytöt tukivat riidattomasti työntekijän näkemystä. Todistetuksi tuli, että valitut työntekijät valittiin jo toukokuussa.

Työnantajan menettelyä on tasa-arvolain 8 §:n mukaan pidettävä syrjivänä, jos se tehtävään valittaessa menettelee siten, että henkilö asetetaan eri asemaan raskautensa perusteella.  Tuomioistuin katsoi, että yhtiö menetteli tapauksessa tasa-arvolain vastaisesti. Yhtiöllä on tasa-arvolain 9a §:n perusteella näyttötaakka, jos joku esittää kyseisen lain tarkoittaman syrjintäväitteen. Tuomioistuimen mukaan työnantaja ei kyennyt luotettavasti näyttämään, ettei työntekijän siirtoon ja valintaan ollut vaikuttanut hänen raskautensa.

Tasa-arvolain mukaan kyseistä lakia rikkova työnantaja voidaan tuomita maksamaan hyvitystä loukatulle osapuolelle. Käräjäoikeus tuomitsi yhtiön maksamaan työntekijälle hyvitystä 9000 euroa sekä korvaamaan työntekijän oikeudenkäyntikulut. Hyvityksen määrää tuomittaessa huomiota kiinnitettiin tapahtumainkulkuun, työnantajan menettelyyn kokonaisuudessaan sekä yhtiön maksukykyyn.

Hovioikeus ei muuttanut tuomiota, ja yhtiö velvoitettiin korvaamaan oikeudenkäyntikulut myös hovioikeuden osalta. Korkein oikeus ei myöntänyt yhtiölle valituslupaa asiassa.