Kolumni: Superilaiset – tietäjiä hyvinvointipalveluissa

Juuri nyt, jälleen kerran, esille on noussut vanhustenhoidon taso. Onko riittävästi henkilökuntaa, millainen on hoidontuottajan asenne ja millainen on työntekijän asenne. Onko hoito tasokasta, inhimillistä ja ihmisen arvoa kunnioittavaa.

Tuottaa palvelun sitten kunta tai yksityinen taho, on hoitotason määritteleminen tarpeellista. Liian usein on niin, että entinen palvelutalo, jossa on hoidettu vain pientä apua tarvitsevia ikäihmisiä, on parin viime vuoden aikana muuttunut raskashoitoiseksi hoitopaikaksi ilman hoitotason määrittelyä. Seurauksena on, että ne ihmiset, jotka ovat alkuperäisiä asukkaita, kokevat oikeutetusti tason laskeneen.

SuPerin kanta on, että riittävä koulutettu hoitohenkilökunta on paras tapa taata hoidon taso. Riittävä henkilöstömäärä ei kuitenkaan ole yksi luku, vaan sen määrittää hoidettavien hoidollisuus. Tosiasia on, että kuntapalveluita saavat entistä enemmän hoitoa ja hoivaa tarvitsevat henkilöt, joilla on monia eri sairauksia. Tiedetään myös, että hoitotarpeet ovat kasvavia. Tällä taas on suora vaikutus henkilöstöön: lähihoitajia tarvitaan yhä enemmän, jotta hoidon taso säilyy.

Lähihoitajan koulutukseen kuuluu monien ammatillisten aineiden lisäksi aimo annos hoidon ja hoivan vuorovaikutteisuutta, etiikkaa, empaattisuutta. Ne ovat ammatillisen superilaisen työkaluja. Nykyisessä työpaineessa, jossa nopeus ja määrä ovat valttia, näiden arvojen kunnioittaminen on sekä hoidettavien että hoitajien kannalta ongelmallista. Hoidettavat ovat iäkkäitä, sairaita ja hitaasti liikkuvia ihmisiä. Yhtälö on haastava, kun on vähän henkilökuntaa ja paljon hoidettavia, joiden voimavaroja pitäisi voida tukea hoitotilanteissa ja liikkumisessa muutoinkin. Osaamista on, mutta aikapula on suurin este toiminnalle.

Maailman muuttuessa yhä teknisemmäksi, voittajiksi nousevat nämä alat, joilla ammattitaidon lisäksi eettisyys ja moraali ovat työvälineitä. Näillä aloilla on tulevaisuudessa työpaikkoja. Superilaisten ammattilaisten työnkuvaan ne kuuluvat, ja niiden käyttöä kannattaa lisätä. Hoito ja hoiva-ala eivät ole muusta maailmasta erillään, joten tämänkin työn arvot muuttuvat ajan myötä, mutta ovat lujasti kiinni ajassa tässä ja nyt.

Ajoittain mietityttää se, miksi samalla henkilöstömäärällä saadaan luotua erittäin hyvä, osaava, innostunut ja työtä kehittävä työyhteisö, kun naapuriosasto tai tiimi voi todella huonosti. Lähiesimiehen toiminta ja johtaminen eivät ole yhdentekeviä enempää tekemisen kuin työssä viihtymisen kannalta. Lähiesimiehen osaamiseen kuuluu yhdenvertainen ja kaikkia kunnioittava kohtelu. Ajoittain liittoon tulee kyselyjä, miten toimia, kun esimies suosii joitakin tiettyjä henkilöitä tai henkilöä. Oikeudenmukaisuuden tunne ja vaatimus ovat hyvin sisäistettyjä superilaisia arvoja työmaailmassa.

Vaikka nyt on noussut esille vanhustenhoito ja sen laatu, on superilaisilla asiantuntevaa sanottavaa laadusta myös päivähoidossa, mielenterveys- ja päihdehoidossa sekä vammaisten hoidossa. Me olemme monien hyvinvointipalveluiden tosiasiallisia tietäjiä, koska olemme ihan ytimessä – hoitajina.

Aurinkoisia talvipäiviä teille kaikille,
Silja