Superilaiselle luottamusmiehenä ja työsuojeluasiamiehenä toimineelle lähihoitajalle tuntuvat korvaukset työsuhteen perusteettomasta purkamisesta

Turun hovioikeus on 2.6.2015 antamallaan tuomiolla koventanut Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuden 31.10.2013 antamaa tuomiota ja velvoittanut Mainio Vire Oy:n korvaamaan entiselle superilaiselle luottamusmiehelleen ja työsuojeluasiamiehelleen työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 13 kuukauden palkkaa vastaavan määrän eli 35 376,64 euroa.

Käräjäoikeus oli aiemmin tuominnut maksettavaksi korvauksia ainoastaan 13 129, 63 euroa.  Lisäksi hovioikeus pysytti käräjäoikeuden tuomitsemat irtisanomisajan palkan 5986,82 euroa ja odotusajan palkan 777,51 euroa. Kaikki nämä määrät tulivat työnantajalle maksettavaksi laillisine korkoineen.

Työnantajalle tuli vahingonkorvauksina maksettavaksi siis yhteensä noin 43 000 euroa, minkä päälle työnantaja joutuu korvaamaan työntekijän oikeudenkäyntikuluja miltei 30 000 euron edestä.

Ennen kanteen nostamista asiassa yritettiin SuPerin toimesta saada aikaan sovintosopimusta, mutta työnantaja ei ollut tähän halukas.

SuPerin jäsen toimi sekä luottamus- että työsuojeluasiamiehenä pienessä yksityisessä hoivapalveluyrityksessä, jonka Mainio Vire Oy osti kesken prosessin. Yrityksessä oli ollut erittäin tulehtunut työilmapiiri jo pidemmän ajan. Luottamusmies joutui henkilöstön edustajana puuttumaan lukuisiin epäkohtiin.

Tilanne kärjistyi helmikuussa 2011 siten, että samana päivänä luottamusmiehelle annettiin kolme varoitusta, joiden perään työsuhde purettiin. Asiassa oli ilmeistä, että työnantajan edustajat halusivat päättää hankalana pitämänsä työntekijöiden edustajan työsuhteen keinolla millä hyvänsä. Tästä kertoo tapa, millä työsuhde purettiin. SuPer piti koko ajan työntekijän toimintaa luottamusmiehenä työsuhteen päättämisen todellisena syynä.

Työsuhteen päättämisperusteiksi työnantaja ilmoitti muihin työntekijöihin kohdistuvan häirinnän ja epäasiallisen kohtelun, asiakkaaseen kohdistuvan väkivaltaisen kohtelun sekä työpaikan sääntöjen rikkomisen, millä lähinnä tarkoitettiin tupakanpolttoa työpaikalla.

Asiakkaan väkivaltaisessa kohtelussa on ollut kyse tilanteesta, jossa hoitotilanteessa Alzheimerin tautia sairastanut aggressiiviseksi tiedetty asukas on sylkäissyt hoitajaa kasvoihin ja sen jälkeen lyönyt häntä nyrkillä päähän. Hoitaja on tämän jälkeen läpsäissyt asukasta kämmenelle ja sanonut tälle, että ”Noin ei saa tehdä”. Varoituksen hoitaja sai tästä tapahtumasta 22 päivää sen jälkeen, kun oli itse kertonut tapahtuneesta raportilla.

Sekä käräjäoikeus että hovioikeus ovat katsoneet, että työntekijän saamat varoitukset ovat olleet aiheettomia ja että hänen viakseen luetusta häirinnästä ei ole ollut näyttöä. Molemmat tuomioistuimet ovat myös katsoneet, että asukkaan läpsäiseminen ei ole ollut asianmukaista eikä välttämätöntä ja että se on ollut siten moitittavaa, että työnantajalle olisi syntynyt oikeus työsopimuksen irtisanomiseen, mutta ei purkamiseen.

Työsopimuslain 7:10 § 1 momentti edellyttää kuitenkin, että luottamusmiehen työsopimusta irtisanottaessa työnantajalla on oltava luottamusmiehen edustamien työntekijöiden enemmistön suostumus irtisanomiselle. Nyt luottamusmiehen työsopimus oli päätetty ensin ja vasta sen jälkeen työnantajan edustaja oli pyytänyt suostumusta työsuhteen päättämiseen edustettavilta työntekijöiltä. Tällöinkään suostumusta ei ollut saatu edustettavien enemmistöltä.

Tämän seurauksena niin käräjäoikeus kuin hovioikeuskin katsoivat, että irtisanominen oli laiton. Toisin kuin käräjäoikeus, hovioikeuden mukaan yhtiön laiminlyöntiä pyytää luottamusmiehen edustamien työntekijöiden enemmistön suostumus irtisanomiselle ei ole pidettävä erityisen vähäisenä.