SuPer: Vanhustenhoidon ongelmia ei ratkaista ilman henkilöstömäärän lisäämistä
Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPerin jäsenet ovat huolissaan vanhuksista ja hoidon laadusta. Vanhustenhoidon tilanne Suomessa on rakenteellista väkivaltaa/kaltoinkohtelua ja se voidaan purkaa ainoastaan henkilöstöresursseja lisäämällä. SuPerin asiantuntija Leena Kaasinen puhui tänään Suvanto ry:n seminaarissa ikääntyneiden kaltoinkohtelusta ja sen ehkäisystä.
Pohjoismaisessa Nordcare-vertailututkimuksessa tutkittiin vuosina 2005 ja uudelleen 2015 vanhustyön tilannetta. Tutkimuksessa selvitettiin muun muassa henkilöstömäärää, hoitajien kokemuksia hoidon laadusta sekä mahdollisia alanvaihtoaikeita. Jo vuonna 2005 Suomi otti häntäpään paikan mutta oli entistäkin huonompi vuonna 2015 tehdyssä uusintatutkimuksessa.
Miten näin pääsi käymään? Periaatteessa Suomen lainsäädäntö on kunnossa. On säädetty vanhuspalvelulaki ja uudistettu laatusuosituksia, on olemassa työturvallisuuslaki. Meneillään on myös STM:n Kotihoidon ja omaishoidon kärkihanke. Todellisuudessa lakia eikä laatusuosituksia noudateta.
Kotihoidon ensisijaisuutta korostetaan liikaa. Vanhuksille ja omaisille uskotellaan, että se toimii. Todellisuudessa osa vanhuksista on heitteillä, koska laitoshoitoa on liian pitkälle purettu. Lähes päivittäin saamme mediassa tietoa näistä tapauksista. Syyttävällä sormella osoitetaan yksittäistä hoitajaa, vaikka vika ei ole heidän. Kokonaisuudessaan vanhustenhuollon ongelmat jäävät hahmottumatta.
Kun kysymme jäseniltä, mitä pitäisi tehdä, he haluaisivat koulutettuja työntekijöitä lisää ja vanhuksille hoitopaikkoja! Jäsenet kertovat huolensa vanhusten tilanteesta ja omasta eettisestä kuormastaan. He tietäisivät miten hoitaa ja haluaisivat hoitaa mutta heille ei anneta siihen mahdollisuuksia. Osa kyynistyy itseään suojatakseen, osa vaihtaa alaa, osa rikkoo itsensä tavalla tai toisella. Nyt henkilökunta joustaa liikaa oman terveytensä ja hyvinvointinsa uhalla. Korttipakka pysyy kasassa vain, kun jäsenet suostuvat extravuoroihin sekä vuoronvaihtoihin ja tekevät sen siinä uskossa, että se on heidän velvollisuutensa.
Koska poliitikot eivät ole tehneet sitä mikä heille kuuluisi, ovat hoidon priorisointipäätökset jääneet hoitajaparan niskoille. Mitä teen ja mitä jätän kiireessä tekemättä? Ja työpäivän jälkeen kotiin seuraa huoli. Nyt poliitikkojen tulisi miettiä, mitkä palvelut kuuluvat verorahoitteisen julkisen palvelun piiriin ja mitkä eivät. Tästä ei ole ääneen keskusteltu eikä päätetty. On myös myönnettävä julkisesti, että vanhukset eivät ole tasa-arvoisessa asemassa. Myös alueelliset erot ovat suuria. Heikoimmassa asemassa ovat ne sairaat vanhukset, joilla ei ole omaisia eikä omaisuutta.
Poliitikkojen on valittava, sallitaanko se, että verorahat valuvat monikansallisten firmojen aggressiivisen verosuunnittelun vuoksi kotimaisen verottajan ulottumattomiin. Nyt näin on jo isossa osassa vanhuspalveluja. Onko se oikein? Tätäkö halutaan? Meillä on varaa hoitaa vanhukset hyvin ja tarjota riittävästi kotihoitoa ja erilaista asumista palvelukodeissa.
SuPeriin kuuluu 90 000 sosiaali- ja terveysalan sekä kasvatusalan koulutettua ammattilaista, jotka työskentelevät julkisella ja yksityisellä sektorilla.
Lisätietoja:
asiantuntija Leena Kaasinen 050 408 3159