Siljan viimeinen kolumni

12 vuotta menee nopeasti, kun tekee työtä, jolla on merkitystä; työtä, josta tykkää ja työtä, josta saa palautetta. Työtä, jonka energia tulee jäsenistä ja heidän tekemästään työstä. 

Puheenjohtajan työ on kokoaikaista, se on yhdistelmä työtä ja harrastusta. Jos kysytään, mitä ominaisuuksia puheenjohtaja tarvitsee, sanoisin että pitää olla vähän työnarkomaani, todella utelias ja haluta opetella ja oppia uutta. Puheenjohtajan täytyy kuunnella jäseniä. Työhän on kokonaisvaltaista jäsenten edunvalvontaa koulutuksesta eläkeikään asti. Puheenjohtaja ei tietenkään ole yksin, vaan työtä jäsenten hyväksi tehdään kaikkien liiton työntekijöiden ja liiton satojen aktiivien kanssa. Sitäkin tämä työ on: yhteistyötä kaikkien kanssa. Tätä olen saanut tehdä ja siitä iso kiitos kaikille.

Liiton työntekijät ovat osaavia ja työhönsä sitoutuneita. He haluavat parasta liiton jäsenille ja se on voimavara, jota kaikilla työpaikoilla ei ole. Meitä on paljon. Superilaisia aktiiveja on monta sataa, niin hyvinvointialueilla kuin kunnissakin. Yhdessä toimien saamme paljon aikaan. Muskettisotureiden tyyliin ”yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta”, eikä niin, että se yksi on koko ajan tulessa. Enemmänkin yhdessä, eikä ketään jätetä yksin. 

Hyvinvointialueet aloittivat vasta tänä vuonna, joten rakentamiseen ja peruskorjaukseen menee aikaa. Edessä on hallinnollisia muutoksia, palveluverkon ja työnkuvien uudistusta. Täytyy tietää miten, mistä ja millaista hoitoa ihmiset saavat. Tähän uudistustyöhön tarvitaan kaikkia, sitä yhdessä tekemistä.

Olemme maan hallituksen taholta kuulleet, että julkiset menot ovat kasvaneet holtittomasti ja niitä pitää suitsia. Hyvinvointialueilta rahaa vähennetään 1,6 miljardin verran. Aika metkaa, että syy menojen nousuun on vanhusten määrän kasvu. Yllätys se varmaan onkin ollut, kun jengi on syntynyt jo ainakin 70-80 vuotta sitten. Yllätys taisikin olla se, että niin moni vielä elää. Totuuden nimessä pitää sanoa, että kaikki ovat tämän tienneet. Sekin on tiedossa, että tästä syystä terveys- ja vanhuspalvelumenot kasvavat. 

Ongelma ei ole vanhukset ja heidän hoitonsa, vaan se, mitä oikeastaan halutaan, kun rahoitusta vähennetään niin paljon. Halutaan omaishoidon lisäämistä. Mistä lisäys otetaan, kun meillä on jo yli 300 tuhatta omaishoitajaa, joista vain pieni osa saa omaishoidon tukea, ja se on muuten todella pieni summa täysmääräisenäkin. 

Mitä tapahtuisi, jos omaisille sälytettäisiin hoitovastuu? Se on edelleen suurimmaksi osaksi naisille lankeava tehtävä. Sillä olisi suora vaikutus tasa-arvoon, naisten toimeentuloon, urakehitykseen ja sitä myöten eläkekertymään, saatikka koko Suomen talouteen.  Hoitotyön ammattitaitoa pitää arvostaa, sillä sen tieto- ja taitopohja on koulutuksessa saatua. Ja he, jotka ovat muissa töissä voivat olla siellä hyvällä mielellä, kun omaiset ovat hyvässä hoidossa. Hoitovastuuta ei voi sälyttää työssä oleville omaisille.

Hoitotyön pioneeri sairaanhoitaja Florence Nightingale vaati jo vuonna 1860 naisille oikeuksia todeten, että naisten työuran hankkimista haittaavat esteet on poistettava. Se tuntuu sopivan tähänkin aikaan. Kunnioitetaan ammattitaitoa.

Terveisin, Silja