Yhteiskunnan turvattava kansalaisille hyvä vanhustenhoito

Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPerin puheenjohtaja Silja Paavola ei pidä hyvänä ratkaisuna ikäihmisten asuntovarallisuuden käyttämistä hoivakuluihin.  Tätä esitetään yhtenä vaihtoehtona Finanssialan keskusliiton tilaamassa asiantuntijaraportissa. Jos yhteiskunta ei pysty tai halua turvata jatkossa vanhushuollon riittäviä palveluita, kehityssuunta tulee olemaan kohti kaksitasoista palvelujärjestelmää. Toiseen pääsevät ne, joilla on omaa varallisuutta. Heille pystytään turvaamaan palvelut kohtuullisen hyvin siihen asti, kun asiakkaan oma varallisuus riittää. Varattomimmat joutuvat tyytymään ns. säilytyspaikkoihin. Paavolan mukaan yhteiskunnan on turvattava kansalaisille hyvä vanhustenhoito. He, joilla on varallisuutta, voivat halutessaan ostaa lisäpalveluita.

Perinteisesti vanhusten hoiva on ollut eräs keskeisimmistä kunnan turvaamista peruspalveluista, joka on kustannettu yhteisillä verovaroilla. Kunnat ja myös valtio on ajettu ahtaalle julkisen sektorin rahoituspohjaa heikentämällä 2000-luvun alusta lähtien. Erilaisilla veroratkaisuilla verotuksen painopistettä on siirretty pienituloisille. Tällä tavalla on merkittävästi kasvatettu varallisuuseroja.

Kun julkisen sektorin rahoituspohjaa on heikennetty ja taloudelliset resurssit ovat muutoinkin tiukassa, on ratkaisumalliksi noussut yksityistäminen. Sen on nähty olevan ratkaisu hyvinvointiyhteiskunnan turvaamiseen. Yksityisen sektorin uskotaan tuottavan palvelut tehokkaammin ja yhteiskunnalle edullisemmin. Lisätään kuntien ostopalveluita, palveluseteleitä, palveluasumista ja palvelua tarvitsevien asiakkaiden omaa rahoitusta ja näin pelastetaan palvelut.

Kapellimestareina tässä viestiorkesterissa toimivat ne, joilla on pääomia, joita voidaan laittaa kasvamaan korkoa. Lasku maksatetaan veronmaksajilla ja mahdollisesti myös yhä suuremmassa määrin palvelujen tarvitsijoilla. Tähän ketjuun sopii luonnollisena jatkeena myös se, että nyt esitetään vanhusväestön varallisuuden ja jopa omistusasunnon käyttämistä vanhuuden palvelutarpeiden rahoitukseen.

Mikäli hoitokustannuksia siirretään entistä enemmän vanhusten itsensä maksettavaksi, on suurena vaarana, että vanhukset eivät tule hankkimaan itselleen riittävästi toimintakykyä ylläpitäviä palveluita. Miten tässä tilanteessa pystytään turvaamaan tärkeä tavoite, että vanhukset pysyvät toimintakykyisinä mahdollisimman pitkään?

Päättäjien on pidettävä kiinni hyvinvointivaltiosta ja ihmisarvoa kunnioittavan hoitokäytännön jatkamisesta. Heidän on myös muistettava, että eräs sivistysvaltion mittari on, miten se kohtelee vanhuksiaan. Kaiken talousahdingon keskelläkin meillä on varaa hoitaa ikäihmisiämme  ja tulevina vuosina. Kysymys on siitä, haluammeko sitä.

SuPeriin kuuluu yli 85 000 sosiaali- ja terveydenhuoltoalan koulutettua ammattilaista, jotka työskentelevät julkisella ja yksityisellä sektorilla.

Lisätietoja:
SuPerin puheenjohtaja Silja Paavola, 050 527 5085