Kolumni: Ohjaaja tarvitsee aikaa opiskelijalle
Haluan aloittaa uuden vuoden sillä, että kiitän menneestä ja toivotan kaikkea hyvää uudelle vuodelle. Superilaiset ovat tehneet työnsä kiitettävin arvosanoin ja jatkavat sitä edelleen. Viimeksi kirjoitin siitä, miten moninaisissa työtehtävissä superilaisia tapaa. Joskus unohtuu, kuinka tärkeässä, vaativassa asemassa superilaiset ovat sote- ja vakamaailmassa, ja miten moneen elämään he työllään vaikuttavat.
Vuoden alussa alalle tulee taas paljon uusia opiskelijoita ja heille pitää nimetä ohjaaja. Ohjaaja on opiskelijalle todella tärkeä henkilö, ja esimiehen on huomioitava tämä työvuorolistoja suunnitellessaan. Opiskelijan ohjaamiseen on annattava aikaa. Tästä asiasta on puhuttu paljon, mutta oikeassa elämässä tilanne on vain pahentunut.
Miten tähän ongelmaan löydetään ratkaisu? Se on haastavaa, mutta ainoa keino on, että sinä itse ohjaajana otat sen ajan. Jep, kuulen jo: Helppo sanoa! Kun ei ole työntekijöitä, jäävät hommat tekemättä ja joku ei saa hoitoa.
Sen verran olen hoitotyötä tehnyt, että tiedän hoitajan etiikan olevan koetuksella. Mutta mitä voi tapahtua, jos asian ajattelee toisin? Tämä opiskelija on tulevaisuudessa minun uusi työkaverini, ja toivoisin, että uusi työkaverini on osaava ja haluaa oppia koko ajan lisää ja uutta, jolloin minä ohjaajan ominaisuudessa voin ohjata häntä siihen suuntaan.
Opiskelu on muuttunut kovasti omista ajoistani. Nyt ei olla viikkoja koulussa teoriaa opiskelemassa ja se on huono asia. Teoriaopinnot kuuluvat ehdottomasti koululle. Työssäoppimisessa tai koulutussopimuksen aikana, kuten termi nykyään kuuluu, on tavoitteena se, että opetellaan käytännön asioita. Teoriatiedon ja käytännön osaamisen yhdistämistä on, kun ymmärtää mitä tekee ja mitä omasta tekemisestä seuraa.
Kaikki teoriatieto ei tietenkään ole hallussa, kun opiskelija tulee harjoittelemaan. Siksi hänelle onkin nimetty osaava ohjaaja, jonka toimenkuvaan kuuluu selvittää ja selittää asioita ja tapahtumia. Tavoitteena on, että opiskelija saa tarvittavan opin. Tähän tehtävään on ohjaajalle annettava aikaa. Miten kukaan voi tietää, miten haavahoitoa tehdään, ellei ohjaajalla ole aikaa käydä läpi mitä haavahoidossa tapahtuu? Tai miten pienen lapsen kanssa leikkiessä huomioidaan kehitys, niin kognitiivinen kuin fyysinen, jollei käydä läpi sitä, miten lapsi kehittyy?
Meidän on muistettava, että opiskelija on noviisi alalla. Hän tarvitsee kaikkien tiedot ja taidot, jotta pääsee sille tasolle, jota työssä tänä päivänä tarvitaan.
Superilaiset työskentelevät usein yksin. He tekevät itsenäisiä päätöksiä huomioimistaan asioista. Koti- ja palvelutalohoito vaatii paljon itsenäistä päätöksentekokykyä, ja siinä tarvitaan piinkovaa ammattitaitoa. Sitä ei saa muualta kuin koulutuksesta sekä harjoittelemalla työpaikoilla osaavan ohjaajan kanssa.
Moni työnantaja koettaa saada opiskelijoista tavallista työvoimaa. Tässä mennään ihan metsään. Opiskelijan on saatava olla opiskelija, sillä lain silmissä hän on sellainen. Työnantaja on aina vastuussa siitä, että työvuorossa on tarpeeksi ammattilaisia potilaisiin nähden.
Pidetään siis huolta uusista opiskelijoista ja tehdään heidän opiskelustaan innostavaa, mutta muistetaan että opiskelijalla on myös iso vastuu opiskelusta. Muistetaanhan siis tehdä myös se tärkein juttu: kysy opiskelijalta, että olethan sinä jo superilainen?
Terveisin,
Silja