Mielipide: Yksityisen sote- ja varhaiskasvatusalan vetovoimaa on nostettava

Suomessa julkisen ja yksityisen sektorin tuottamien hyvinvointipalvelujen raja on hiuksenhieno, koska yksityisen sektorin palvelut maksetaan lähes kokonaan verorahoista. Julkinen sektori on ulkoistanut sote- ja varhaiskasvatuspalvelujaan voimakkaasti mutta viime vuosina palveluja on myös siirretty takaisin kuntien omaan tuotantoon yksityisen sektorin ongelmien vuoksi. Kunnilla ja hyvinvointialueilla on viime kädessä vastuu palveluista ja myös valvontavastuu eikä vastuun merkitystä voi koskaan korostaa liikaa.

Yksityiseltä sektorilta löytyvät usein parhaat ja huonoimmat toimintayksiköt. Vaihtelu on suurta ja siksi valvonnalla ja lainsäädännöllä on suuri merkitys. Tämän vuoksi myös sitova minimihoitajamitoitus on välttämätön, sillä se on turva kaikkein huonoimmassa asemassa oleville. Sitova hoitajamitoitus ei ole syy hoitajapulaan kuten julkisuudessa väitetään.

Syy hoitajapulaan ovat lukuisat säästötoimet, joita on tehty useita vuosia ja jotka ovat osoittaneet alan arvostuksen sekä heikentäneet työntekijöiden toimeentuloa ja jaksamista. Näistä vääristä ratkaisuista ei kukaan ole kantanut vastuuta, vaikka niiden seurauksista kärsimme kaikki. Riittävä määrä koulutettua hoitohenkilökuntaa on osoitus siitä, että työnantaja arvostaa asiakkaita ja työntekijöitä. Työntekijät irtisanoutuvat yhä useammin yksiköistä, joissa ei ole mahdollista toteuttaa hyvää hoitoa.

Palvelujen saatavuuden ja alan vetovoiman vuoksi on todella tärkeää ymmärtää ja tunnustaa, miten vaativaa ja vastuullista hoitotyö on tänä päivänä. Asiakasturvallisuuden ja hyvän hoidon edellytys on, että sote-sektorilla ja varhaiskasvatuksessa työskentelee pääasiassa koulutettua hoitohenkilökuntaa ja työstä on maksettava asianmukaista palkkaa.

Tällä hetkellä neuvotellaan yksityisen sosiaalipalvelualan palkankorotuksista. Sopimusalan piiriin kuuluvat muun muassa isot ja pienet hoivakodit sekä yksityinen varhaiskasvatus. Monilla työpaikoilla on ollut isojakin haasteita ja on tärkeää, että näiden työpaikkojen pito- ja vetovoima paranee. Alan houkuttelevuus ei kuitenkaan parane, ellei epäkohtiin puututa. Myös työn ja perhe-elämän yhteensovittamista tulee tukea nykyistä paremmin.

Yksityisen sosiaalipalvelualan palkkoja täytyy kuroa umpeen julkiseen sektoriin nähden samapalkkaisuuden periaatteen vuoksi ja myös sen vuoksi, että yksityinen sektori pysyy toimintakykyisenä. Tarvitsemme julkisen sektorin palvelutuotannon lisäksi myös yksityistä sektoria ja ilman koulutettuja työntekijöitä ei palveluita pystytä tuottamaan.

Silja Paavola
puheenjohtaja
Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer