Mielipide: Varhaiskasvatustyön arvostusta tulee nostaa

Helsingin Sanomien uutisessa (23.11.) kerrottiin henkilöstöpulasta Helsingin varhaiskasvatuksessa. Kaupunki kannustaa lastenhoitajia opiskelemaan varhaiskasvatuksen opettajiksi henkilöstöpulan korjaamiseksi. Ajatus on hyvä, mikäli työntekijä suunnittelee lisäkouluttautumista. Opintojen jatkaminen on kuitenkin aina henkilökohtainen päätös, ja moni haluaa tehdä juuri lastenhoitajan työtä. Työ koetaan mielekkääksi, sillä se on konkreettista ja tapahtuu lasten lähellä.

Sijaispula on Helsingissä suuri ja sijaisiksi palkataan myös epäpätevää henkilökuntaa, mikä on suuri haaste. Heillä ei ole osaamista hoitaa lapsiryhmiä samalla tavalla kuin koulutetuilla varhaiskasvatuksen ammattilaisilla. Epäpätevillä sijaisilla saattaa olla esimerkiksi kykyä lasten kohtaamiseen, mutta koko ryhmän ja varhaiskasvatussuunnitelmiin kirjattujen tavoitteiden huomioiminen vaatii ammatillisen koulutuksen saaneen kasvattajan ammattitaitoa. Varhaiskasvatuksessa on korkeat laatutavoitteet työn sisällölle.

Sijaispulaan ehdotetaan päiväkotikohtaisia sijaisia. Ehdotus on erittäin hyvä, koska silloin lapsilla on tutut kasvattajat sijaisina ja he tuntevat ryhmän lapset, ehkä jopa huoltajat sekä lasten varhaiskasvatussuunnitelmat ja ryhmän tavoitteet. Erityisesti alle kolmivuotiailla lapsilla varhaiskasvatus on sosiaalisen kasvamisen tukemista ja tutun, turvallisen ympäristön luomista siten, että henkilöstön vaihtuvuus on pientä.

Henkilöstömitoitus vaihtelee varhaiskasvatuspäivän aikana ja iltapäivät ovat haastavimmat. SuPerin mukaan ylityksen mahdollistava pykälä pitäisi poistaa laista kokonaan. Henkilöstö tulee mitoittaa siten, että se vastaa aidosti lasten hoitoaikoja. Koska työntekijän työaika on lyhyempi kuin lasten hoitopäivät, henkilöstön määrässä pitää olla aiempaa enemmän väljyyttä. Tähän olisi ratkaisu 1−3 vakituisen lastenhoitajan resurssi päiväkodin kosta riippuen. He tekisivät ainoastaan niin sanottuja äärivuoroja. Lasten puolipäiväinen hoito ei ole realistinen ratkaisu asiaan huoltajien kokopäivätyön vuoksi.

Varhaiskasvatustyön arvostusta tulee nostaa kaikkien ammattiryhmien kohdalla. Ammattilaiset ovat toivoneet jo 20 vuotta, että työtä voisi tehdä niin hyvin kuin sen osaa. Varhaiskasvatustyö ei saa olla koskaan liukuhihnatyötä, jota se auttamatta kiireessä on. Kiire poistetaan lisäämällä riittävästi kasvattajia ryhmiin. Pelkkien vähimmäismääräysten noudattaminen ei ole riittävää.

Silja Paavola
puheenjohtaja
Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomissa 25.11.2020.