Mielipide: Varhaiskasvatuksen henkilöstöpulaa ei ratkaista ilman rahaa ja panostusta

Opetusministeri Li Anderssonin (vas.) ja tiede- ja kulttuuriministeri Petri Honkosen (kesk.) tiistaina 25.10. järjestämässä varhaiskasvatuksen kriisikokouksessa keskusteltiin ratkaisuehdotuksista varhaiskasvatuksen henkilöstötilanteeseen. Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer toi keskusteluun varhaiskasvatuksen jäseniltään nousseita asioita sekä ratkaisuehdotuksia.

Varhaiskasvatuslain tavoite on ollut lisätä varhaiskasvatuksen korkeakoulutettuja vuoteen 2030 mennessä siten, että heidän osuutensa lapsiryhmän kasvatushenkilöstöstä olisi 2/3, kun se nykyisin on noin 1/3. Keskustelussa kävi ilmi, että jopa puolet valmistuneista varhaiskasvatuksen kandidaateista jatkaa opintoja maisteriksi ja usein pois alalta. Yliopistotasoisen koulutuksen aloituspaikkojen lisäys ei siis ole toiminut tarkoituksenmukaisesti. SuPerin saama viesti varhaiskasvatuksen lastenhoitajilta on ollut karu: hoitajat kelpaavat nyt tekemään opettajan sijaisuuksia ja paikkaamaan syntynyttä tilannetta, mutta motivaatiota heikentää se, että vain varhaiskasvatuksen opettajia halutaan alalle lisää.

Kriisikokouksessa SuPer esitti, että alle 3-vuotiaiden laadukas varhaiskasvatus edellyttää ikäryhmän tarpeen mukaisen lastenhoitajaresurssin käyttämistä. Ehdotus on, että näissä ryhmissä kaksi kasvattajaa kolmesta on varhaiskasvatuksen lastenhoitajan kelpoisuuden omaavia kasvattajia. Tämä henkilöstörakenne on kustannustehokas ja tarkoituksenmukainen: se takaa tarvittavan hoidon alle 3-vuotiaille lapsille, joilla hoitopäivä sisältää paljon perushoitoa ja hoivaa. Se myös helpottaa työnantajia rekrytoimaan pysyvää ja sitoutunutta henkilökuntaa ja vapauttaa varhaiskasvatuksen opettajia yli 3-vuotiaille tarkoitettuihin ryhmiin. Varhaiskasvatuksen lastenhoitajalla on kolmen vuoden sosiaali- ja terveysalan koulutus lasten- ja nuorten hoitoon ja kasvatukseen tai kasvatus- ja ohjausalan tutkinto, jotka molemmat antavat hyvät lähtökohdat varmistamaan pienten lasten turvallinen hoito ja tavoitteellinen kasvatus.

Merkittävänä epäkohtana toimme myös esiin mitoituksen tarkastelun vain ns. kerran päivässä, vaikka henkilöstömitoituksen tulisi säilyä koko päivän. Tämä on yksi suurimmista alan pito- ja vetovoimaa heikentävistä tekijöistä. Suuren osan päivästä lapsiryhmässä on työntekijävaje. Kuka haluaa – ja uskaltaa – työskennellä vastaten lasten turvallisuudesta ja kehityksestä jatkuvassa työntekijävajeessa?

Lapsi-aikuinen -suhdeluvun toteutumista puolestaan haittaa varhaiskasvatuksen opettajien ns. sak-aika (lapsiryhmän ulkopuolinen aika suunnittelua, arviointia ja kehittämistä varten) ja sen vaikutukset suhdeluvun toteutumiseen. Käytännössä tilanne on liian usein se, että opettaja tai opettajat ovat suunnittelemassa ja hoitaja on yksin vastuussa koko ryhmästä.

Varhaiskasvatuksen laadusta huolehtiminen on satsaus tulevaisuuteen. Laatu syntyy siitä, että koulutettuja ja motivoituneita ammattilaisia on suhteessa lasten määrään riittävästi, henkilöstörakenne on tarkoituksenmukainen ja työntekijöillä on aikaa kohdata lapset yksilöllisesti. Nykyinen hallitus on ilmoittanut, että se ei ole valmis avaamaan varhaiskasvatuslakia. Vaalit ovat kuitenkin tulossa keväällä 2023. Äiti, isä ja isovanhempi: millaista varhaiskasvatusta haluat omille lapsillesi tai lapsenlapsille? Ratkaisut vaativat paitsi lisää rahaa, myös panostusta työoloihin.

Silja Paavola
puheenjohtaja
Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer