Mielipide: Vanhustenhoito vaatii arvostusta ja ammattitaitoa
Hoiva-avustajien määrän lisäämistä on ehdotettu yhdeksi ratkaisuksi hoivakriisiin. Koulutus on lyhyt, palkka pieni ja vanhustenhoidon ajatellaan olevan vähemmän vaativaa kuin mitä se todellisuudessa on. Hoiva-avustajien palkkaamista perustellaan myös hoitajien työvoimapulalla, joka tosin on saatu aikaan sillä, ettei alan epäkohtiin ole puututtu.
Viime vuosina vanhustenhoidon vaatimukset hoitajien ammattitaidolle ovat entisestään kasvaneet. Osaksi tästä syystä SuPer on vaatinut pakollisia, karsivia pääsy- ja soveltuvuuskokeita lähihoitajatutkintoon. Turvallisuus on tekijä, josta ei saa tinkiä missään tilanteessa.
Vanhustenhoidossa palvelujen piiriin pääsyn kriteerit ovat viime vuosina tiukentuneet. Laitoshoitoon pääsy on vaikeutunut. Vanhuspalvelulain mukaan kunta voi vastata iäkkään henkilön palvelutarpeeseen pitkäaikaisella laitoshoidolla vain, jos siihen on lääketieteelliset perusteet tai asiakasturvallisuuteen tai potilasturvallisuuteen liittyvät perusteet. Tämä vaatimus on lisännyt laitoshoidossa hoidollisen osaamisen tarvetta.
Sekä kotihoidossa että ympärivuorokautisessa hoidossa asiakkaiden hoitoisuus on kasvanut. Tarvitaan koulutettua hoitohenkilökuntaa, jolla on muun muassa lääkehoidon osaamista. Koulutettu hoitaja osaa seurata asiakkaan terveydentilassa tapahtuvia muutoksia, reagoida niihin, seurata lääkkeiden vaikutuksia ja antaa tarvittavaa hoitoa ja hoivaa. Yhä useampi hoidetaan kotona tai palvelutalossa elämän loppuun asti. Lähihoitajatutkintoon kuuluu myös saattohoidon osaaminen.
Hoiva-avustajien osaaminen ei riitä vanhustenhoidon vaativiin tehtäviin.
Hoiva-avustajan työn tavoitteena työyhteisössä on täydentää muuta henkilökuntaa tekemällä avustavia tehtäviä, jolloin hoitajat voivat keskittyä hoidollisiin tehtäviin. Hoiva-avustajat eivät voi osallistua lääkehoitoon, eivätkä olla yksin työvuorossa.
On lukuisia esimerkkejä, joissa lähihoitajia on korvattu hoiva-avustajilla. Asia on monellakin tavalla epäilyttävä. Hoiva-avustajien palkka on pieni ja osaaminen todella rajattu. Heidän työllistymismahdollisuudet vanhustenhoidon ulkopuolelle ovat heikot. Ei ole mitään tarvetta luoda pussinperää. Koulutettu hoitaja joutuu usein valvomaan hoiva-avustajan työtä. Vanhustenhoidon kriisiä ei ratkaista sillä, että alasta tehdään entistä vahvemmin matalapalkka-ala.
Vanhustenhoitoon tarvitaan molempia: koulutettuja hoitajia hoitotyöhön ja tukityöntekijöitä avustaviin tehtäviin. Perustan on kuitenkin oltava koulutetussa hoitohenkilökunnassa. Ikääntyneiden hoitoa tulee arvostaa eikä se saa olla säilytystä, vaan elämän on oltava arvokasta loppuun saakka. Siihen meillä kaikilla on oikeus.
Silja Paavola
puheenjohtaja
Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer