Mielipide: Vanhustenhoidon hoitajamitoitus ei ole sote-sektorin kriisin syy

Viime päivinä on uutisoitu päivystysten ruuhkautumisesta erityisesti pääkaupunkiseudulla ja tilanteeseen johtaneista syistä (mm. 14.12. YLE: Ambulanssit eivät ole päässeet Jorvin sairaalan päivystykseen 10 päivään). Päivystysten toimintaa on kriisiyttänyt mm. se, ettei ympärivuorokautisessa vanhustenhoidossa ole riittävästi paikkoja, jolloin päivystyksiin päätyvät iäkkäät eivät pääse eteenpäin jatkohoitopaikkaan.

Suomessa vanhustenhoidossa laitospaikkoja on vähennetty ja ajatuksena on ollut, että vanhukset asuvat kotona pitkään kotihoidon turvin. Vanhustenhoidon minihenkilöstömitoitus säädettiin lakiin, koska monessa ympärivuorokautisen hoidon yksikössä koulutettua hoitohenkilökuntaa on ollut täysin riittämättömästi, eivätkä asiakkaat ole saaneet tarvitsemaansa ja heille luvattua palvelua. Myös asiakasturvallisuus on vaarantunut ja toiminta on ollut epäeettistä.

Ympärivuorokautisessa hoidossa olevat asiakkaat ovat usein hyvin monisairaita. Siksi heitä hoitamaan tarvitaan riittävästi koulutettuja hoitajia. Vanhusten hoidon tulee olla laadukasta, sillä laadukas hoito on inhimillistä ja vaikuttavaa. Se on myös yhteiskunnan kannalta tavoiteltavaa taloudellisesti, kun esim. turhilta erikoissairaanhoidon käynneiltä vältytään.

SuPer pitää erittäin tärkeänä, että 0,7 henkilöstömitoitus tulee voimaan viimeistään 1.12.2023. Mitoituksen täyttymisellä on selvä syy-yhteys hoitajien saatavuuteen ja alan pitovoimaan. Ne ympärivuorokautisen palveluasumisen yksiköt, joissa mitoituslainsäädäntöä on noudatettu, ovat SuPeriin tulleiden viestien perusteella vetovoimaisia. Käytössä on myös runsaasti tutkimustietoa siitä, millaisiin asioihin alan veto- ja pitovoiman säilyttämiseksi tulisi kiinnittää huomiota.  

Koko vanhuspalveluiden hoitoketju on rikki. Ympärivuorokautisia vanhustenhoidon paikkoja tarvitaan lisää. Ratkaisu vanhustenhoidon tilanteeseen, joka näkyy myös päivystyksien toiminnassa, ei myöskään ole se, että vanhustenhoidon mitoituksesta tingitään. Ratkaisua niin sote-sektorin, vanhustenhoidon kuin varhaiskasvatuksen hoitajapulaan on haettava suuntaamalla nykyistä enemmän rahaa palkkaukseen ja työolojen kehittämiseen ja uudistamiseen. Jos mitoitus nähdään syyksi siihen, että vanhustenhoidon hoitopaikkoja on lain voimaan tulon myötä jouduttu vähentämään, annamme yhteiskunnassa valtaa ajatukselle, ettei vanhustenhoidon laadulla olekaan niin väliä. Suostummeko siihen, että vanhustenhoidon yksiköistä muodostuu iäkkäille vain säilytyspaikkoja ennen kuolemaa?

Silja Paavola
puheenjohtaja
Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer