Mielipide: Sote-menojen ennakoinnissa on helppo pettää itseään
Uutiset Eksoten menoylityksistä ja lisämenojen tulosta kunnille (ES 15.8.2018) aiheuttavat nyt keskustelua, joka on tuttua myös muualla maassa. Uuden toimintamallin kehitystyö aiheuttaa yleensä aina lisäkustannuksia ensimmäisinä vuosina. Pelkästään järjestelmien uudistus ja henkilöstörakennemuutoksista syntyvät investointi- ja koulutuskustannukset ovat mittavat.
Muutostilanteissa kustannuskehitystä on tarkasteltava pitkällä aikavälillä, ja siinä erityisen suuri painoarvo on yksittäisten suoritteiden kustannuksilla, kuten esimerkiksi hoitopäivän tai leikkaustoimenpiteen hinnalla asiakasta kohden. Kustannustasoa voidaan siten vertailla vastaaviin kustannuksiin muualla tai omaan alueeseen ennen muutosta. Eksoten kohdalla tällaiset kustannukset ovat erittäin kilpailukykyiset.
Kuntien talousarviolaadinnassa on helppo pettää itseään. Useat kunnat tekevät vuosittain tietoisen alibudjetin yrittäessään sovittaa yhteen talousarviota ja sote-sektorin kokeneiden ammattilaisten arvioita kunnan ikääntyvien asukkaiden tulevasta hoito- ja hoivatarpeesta. Jotta budjetti saadaan tasapainoon, on helpointa tehdä tietoinen tason lasku sote-kustannuksiin, useimmiten se tehdään erikoissairaanhoidon kustannuksiin. Talousarvio näyttää hienosti olevan tasapainossa, vaikka jokainen asioita ymmärtävä tietää koko budjetin olevan kuin hiekalle rakennettu talo. Totuus valkenee kaikille hyvin nopeasti, kun erikoissairaanhoidosta alkaa tulla ylisuuria maksuja.
Ennaltaehkäisevällä työllä ja varhaisella puuttumisella on mahdollista saada oikeita ja vaikuttavia säästöjä. Esimerkiksi kotihoidon resurssien oikea kohdentaminen on viisasta taloudenhoitoa. Liian pienet henkilöstöresurssit näkyvät jatkuvana henkilöstön vaihtuvuutena ja sijaistarpeena, mikä aiheuttaa merkittäviä lisäkustannuksia ja osaamisvajetta. Tämä taas näkyy asiakkaille entistä lyhyempinä palveluaikoina ja jopa akuuttien ambulanssikäyntien lisääntymisenä. Pahimmillaan se lisää ruuhkaa lääkäripäivystyksessä lisäten kalliimpia sairaalavuorokausia.
Kuntapäättäjät tietävät, että sairaalassa vuodepaikka maksaa ja kotiutuksen on oltava nopea. Jos kotiinsa siirretty asiakas ei saa riittäviä palveluja arjesta selviytymiseen, niin synkkä kierre vain syvenee ja tilanne jatkuu entisellään. Tällaisessa onnettomassa karusellissä voivat pahoin niin asiakkaat, hoitohenkilöstö kuin veronmaksajatkin. Toisinkin asiat voisi tehdä.
Silja Paavola
puheenjohtaja
Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer