Mielipide: Sivistysvaltiossa kenenkään elämä ei saa päättyä hoitamattomuuteen

Maan hallitus harkitsee vanhusten ympärivuorokautisen hoidon vähimmäishoitajamitoituksen pienentämistä. Julkisuudessa on ollut esillä 0,55:n mitoitus. Hallitus on jo siirtänyt 0,7:n hoitajamitoitusta vuoteen 2028 ja osoittanut päätöksellään mikä on vanhusten ja vanhustenhoidon todellinen arvostus.

Ikääntyneet ovat aikaisempaa huonokuntoisempia ympärivuorokautisessa hoidossa, joten 0,55:n mitoituksella ei pystytä tarjoamaan muuta kuin säilytystä. Esimerkiksi asiakkaan voimavaralähtöinen hoito voidaan unohtaa kokonaan. Vanhukset ollaan Suomessa jättämässä heitteille, kun koulutetun hoitohenkilöstön määrään ei haluta panostaa.  

Sitovan minimihoitajamitoituksen tarkoituksena on, että kaikki ikääntyneet saavat tarpeenmukaista hoitoa. Ympärivuorokautisen hoidon asiakkaat tarvitsevat eniten hoitoa ja kriteerit ovat tiukat. Hoitajien määrän vähentäminen vaarantaa merkittävästi asiakasturvallisuuden ja myös työturvallisuuden, ja liian pienellä henkilöstömäärällä rikotaan useita lakeja.

Hoitajamitoituksen höllentämistä perustellaan hoitajapulalla, vaikka näillä päätöksillä syvennetään hoitajapulaa. Riittämätön henkilöstömäärä on ajanut hoitajia muille aloille, eivätkä päättäjät ota vastuuta omista ratkaisuistaan hoitajapulan aikaansaamisessa ja syventämisessä. Hoitajapula ei ole syntynyt itsestään vaan se on syntynyt poliittisten päätösten seurauksena, kun alan vetovoiman todellisia ongelmia ei ole haluttu korjata. SuPerin jäseniltä tulee liittoon paljon viestiä jaksamisongelmista ja arvostuksen puutteesta. Koetaan, että päättäjien toimet ovat kaukana todellisuudesta.

Vanhustenhoitoa ollaan vauhdilla siirtämässä omaisten vastuulle myös hyvinvointialueiden suunnitelmissa. Kestääkö Suomen työmarkkinat ja talous sitä, että etenkin naiset jäävät kotiin hoitamaan omaisiaan? Nämä suunnitelmat heikentävät merkittävästi naisten asemaa työmarkkinoilla sekä naisten toimeentuloa, urakehitystä ja lopulta eläkettä.

Samaan aikaan kun puhutaan henkilöstömitoituksen pienentämisestä, halutaan hoitajia korvata myös teknologialla, vaikka vanhustenhoidossa teknologiaa käytetään jo nyt todella paljon. Yksiköissä tarvitaan ammatti-ihmisiä hoitamaan muistisairaita, liikuntakyvyttömiä ja elämän viimeisillä metreillä olevia hauraita vanhuksia. Pitää muistaa, että puhumme hoitopaikasta, josta ei kotiuduta kuin korkeintaan taivaan kotiin.

Vanhustenhoidosta on säästetty lukuisin eri tavoin ja moni ikääntynyt kokee olevansa taakka yhteiskunnalle. Nämä järjettömät ja epäinhimilliset päätökset vanhustenhoidossa täytyy saada loppumaan. Tässä ajassa on jotakin todella pahasti pielessä, kun ihmisen arvo määräytyy tuottavuuden mukaan. Ihmisarvo unohtuu irvokkaissa säästötoimissa. Jokaisen elämä päättyy aina, mutta sivistysvaltiossa se ei saa päättyä hoitamattomuuteen.

Silja Paavola
SuPerin puheenjohtaja