Mielipide: Onko koulutusta ilman opetusta?
Tuleva ammatillisen koulutuksen uudistus puhututtaa niin yhteiskunnassa kuin SuPerissakin. Hallituksen ajaman uudistuksen myötä on tarkoitus säästää paljon rahaa. Yhtenä uudistuksen tavoitteena on siirtää yhä suurempi osuus oppimisesta työpaikoille, jolloin lähiopetus oppilaitoksissa vähenee entisestään.
Sosiaali-, terveys- ja kasvatusalalla toimivat hoitajat sekä lähihoitajakoulutuksen ammatilliset opettajat tietävät, että lähiopetusta ei ole ollut läheskään riittävästi pitkään aikaan. Siitä kun on nakerrettu tunteja jo vuosikausia. SuPerin jäsenet ovat toistuvasti tuoneet tämän huolen esille, samoin alan ammatilliset opettajat, joiden kanssa SuPer tekee läheistä yhteistyötä.
Tilanne on sama työpaikoilla, joille uudistuksen myötä kaavaillaan enemmän opetusta. Työpaikkojen vähimmäismitoituksia on viety aivan tappiin, ja opiskelijavolyymi on jo valtava alan työpaikoilla. Monet työpaikat kieltäytyvät ottamasta vastaan opiskelijoita, koska lähiopetuksen vähentäminen näkyy opiskelijoiden heikentyneenä tietotaitotasona.
Tuntiresurssi, jota koulutuksen järjestäjä antaa opettajalle työssäoppimisen ohjaamiseen on usein yhtä heikko kuin monen työpaikan hoitajamitoitus. Ohjaus, johon opiskelijalla on oikeus, jää monesti toteutumatta opetustyössä ihan samalla tavalla kuin asiakkaille myönnetyt palvelut hoitotyössä. Sekä hoitajat että opettajat haluavat tehdä työnsä hyvin mutta joutuvat käytännössä sammuttelemaan työkseen tulipaloja.
Hoitajan aika menee niihin välttämättömiin toimiin, joilla asiakas pidetään suurin piirtein hengissä, kuntouttavan ja ennaltaehkäisevän työn jäädessä vähemmälle huomiolle. Hoitaja haluaa kuitenkin tehdä työnsä hyvin. Asiakkaan hyvinvointi, terveys ja tasapainoinen kehitys ovat voimavaralähtöisen kuntoutus- ja hoitotyön sekä tavoitteellisen kasvatustyön seuraus.
Myös opettaja haluaa tehdä työtään hyvin, käyttäen kulloisessakin tilanteessa parhaat opetusmenetelmät ja antaen kehittävää palautetta. Tähän tarvitaan aikaa, jota ei aina ole. Opettajan tuntiresurssi menee usein kaikkein heikoimpien opiskelijoiden tukemiseen. Suurin piirtein pärjäävät opiskelijat jäävät usein ilman sitä opetusta ja ohjausta, johon heillä on tarve ja oikeus, niin työssäoppimisessa kuin koulussakin.
Tilanne on siis sama sosiaali-, terveys- ja kasvatusalalla sekä ammatillisessa koulutuksessa. Se aiheuttaa valtavasti eettistä kuormitusta opettajilla, samalla tavalla kuin heikot hoitajamitoitukset aiheuttavat eettistä kuormitusta hoitajilla.
Tämä ei ole hoitajien vika, ei opettajien eikä varsinkaan asiakkaiden tai alan opiskelijoiden vika. Syy on ammatillisen koulutuksen sekä sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan liian niukassa rahoituksessa, jota nyt kahden suuren reformin myötä vähennetään ennätysmäisesti. Vaarana on, että lasku tulee isommaksi kuin säästöt vaikutusten kertaantuessa opetuksen, osaamisen ja hoidon tason laskun johdosta.
Silja Paavola
puheenjohtaja
Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer