Mielipide: Laitoshoidon alasajo on ollut epäonnistunut hanke

Toimittaja Oona Lohilahti toi kirjoituksessaan (HS 23.3.) ansiokkaasti esiin laitoshoidon vähentämisen vaikutukset ensihoidon työmäärään: ”Jos esimerkiksi vanhus putoaa sängystä, kotihoidon on soitettava ensihoitajat paikalle nostamaan hänet takaisin sänkyyn. Sama vanhus kuljetetaan kotoa päivystykseen pahimmillaan kolme kertaa vuorokaudessa. Eihän siinä ole mitään järkeä.”

SuPer julkisti 20.3. kotihoidon selvityksen, johon vastasi yli 3 000 kotihoidossa työskentelevää liiton jäsentä. Tilanne kotihoidossa on ylikuormittunut, eivätkä työntekijät selviydy valtavista asiakasmääristä. Työntekijät ovat huolissaan hoidon laadusta ja siitä, ettei asiakkaille ole riittävästi aikaa. Hoidon laatu kärsii eivätkä hoito- ja palvelusuunnitelmat toteudu. Hoitajien annetaan uupua liian suuren työmäärän ja eettisen kuorman alle.

Kotihoidon henkilöstömitoitus ei ole kestävä. Työntekijöitä on niin vähän, että henkilökunta joutuu pyytämään apua ensihoidosta. Myös huonokuntoisten asiakkaiden pompottelu kodin ja sairaalan välillä on yleistä. Tämä on asiakkaalle erittäin raskasta ja yhteiskunnalle kallista. Laitoshoidon korvaaminen kotihoidon ja ensihoidon yhdistelmällä ei ole ihmisarvoinen ratkaisu.

SuPer on huolissaan siitä, mitä kotihoidossa on tapahduttava, jotta tilanteeseen puututaan konkreettisesti. Puheet eivät auta ja käytännössä se tarkoittaa sitä, että tilanne on päättäjien tietoinen valinta. Vanhukset halutaan kotiin, mutta heidän hoitamiseensa ei osoiteta riittävästi yhteiskunnan varoja. Tilanne sysätään työntekijöiden harteille.

Kotihoidon työntekijät ja omaiset tuovat usein liittoon hälyttävää viestiä, että kotihoidon asiakkaat ovat liian huonokuntoisia. Moni heistä tarvitsisi ympärivuorokautista hoitoa, jonka kriteerit ovat valitettavasti liian tiukat. Laitospaikkojen alasajo on kuormittanut myös omaishoitoa. Liian usein kotona on lähes yhtä huonokuntoinen vanhus, joka yrittää hoitaa puolisoaan. Myös näiden ihmisten hätään tulisi puuttua.

SuPerin selvityksen avovastauksissa tulee esiin huoli kotihoidon asiakkaista:

”Asiakkaita ei tulisi pitää väkisin kotona erittäin huonokuntoisina. Pitää olla vaihtoehtoja. Kaikki eivät halua eivätkä pysty asumaan yksin kotona viimeisiä vuosiaan. Hoitajia pitäisi kuunnella asiakkaiden arjen ja elämän asiantuntijoina. Usein hoitajia ja itse asiakkaita kuunnellaan liian vähän ja palveluohjaajat ja paikoista vastaavat henkilöt jyräävät mielipiteillään ja päättävät asiakkaan tulevaisuudesta.”

Vanhusten arvostuksen on noustava. He ansaitsevat hyvää hoitoa, eikä ketään saa jättää heitteille. Vanhukset eivät ole kulueränä. Nykymenolla lähitulevaisuus on kauhistuttava.

Silja Paavola
puheenjohtaja
Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer