Mielipide: Lähihoitajien koulutuksen laadusta on pidettävä kiinni
Korona ja ammatillisen koulutuksen reformin ”valuviat” ovat vaikuttaneet paljon ammatillisiin opintoihin, eivät vähiten tulevien lähihoitajien. Reformilla oli hyvät tavoitteet, muuta niiden toteutuminen ei näkynyt arjessa, sillä koulutuksen järjestäjien rahoitusta heikennettiin samanaikaisesti. Opettajien määrä väheni ja opiskelijoiden itsenäinen opiskelu lisääntyi. Nyt tilannetta on jonkin verran korjattu lisärahoituksen avulla. Työpaikoilla tapahtuvaa oppimista haluttiin tehostaa, mutta se johti usein tilanteisiin, missä opiskelijat ohjautuivat vähäisellä teoriapohjalla alan työpaikoille. Työpaikkaohjaajat kertovat kuormituksesta, sillä heidän ohjausvelvollisuutensa rinnalle tuli perusasioiden opettamista.
SuPer korostaa erityisesti lähihoitajien tutkinnon vaativuutta ja laaja-alaisuutta. Tutkinnon suorittaneella tulee olla, kuten perusteissa sanotaan: ”…laaja-alaiset perusvalmiudet ammattialan eri tehtäviin ja erikoistuneempi osaaminen ja työelämän edellyttämä ammattitaito vähintään yhdellä työelämän toimintakokonaisuuteen liittyvällä osa-alueella”. Tämän tasoinen osaaminen saavutetaan tutkinnon perusteita noudattamalla ja turvaamalla opiskelijoille sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan toimialoilta monipuolisia työpaikkoja osaamisen hankkimiseksi.
Oppisopimuskoulutus on tutkinnon laaja-alaisuuden näkökulmasta haasteellinen. Opiskelija on työsuhteessa ja työnantajat eivät aina ole halukkaita päästämään opiskelijaa muihin työpaikkoihin. Yksi työpaikka harvoin tarjoaa niin monipuolista toimintaa, että lähihoitajan tutkinnon perusteiden mukainen osaaminen olisi siellä hankittavissa.
Korona-aikana on osaamisen näyttöjen suorittaminen osoittautunut vaikeaksi. Opetushallituksen päivitetyissä ohjeissa todetaan, että näytöt suoritetaan ensisijaisesti käytännön työtehtävissä. Opetushallituksen päivitetyissä ohjeissa todetaan myös, että näytöt voidaan koronaepidemiasta johtuvista syistä toteuttaa suorittamalla muita käytännön tehtäviä, jotka vastaavat aitoja työtilanteita. SuPerin mielestä tämä ei riitä lähihoitajien näytöissä. Ihmisläheisessä työssä, jossa kohdataan hyvin erilaisia ihmisiä, ei osaaminen tule näkyväksi pelkästään oppilaitosnäytöissä.
SuPer on vuosia ajanut vanhusten palveluihin sitovaa mitoitusta, joka on nyt saatu. Myös vaatimus koulutetusta henkilökunnasta on nostettu laissa korkealle. Tästä kenttä on hyvin kiitollinen. Koulutuksen järjestäjien on huolehdittava siitä, että koulutuksen laatu vastaa tutkintoa. Vaarana on, että pikakoulutuksilla lähdetään tuottamaan mahdollisimman nopeasti uutta työvoimaa.
Uskallamme väittää, että hyvät peruspalvelut nojaavat paljolti lähihoitajien osaamiseen ja jaksamiseen.
Silja Paavola
puheenjohtaja
Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer