Mielipide: Lähihoitajan palkkapussi on pieni - kutsumus ei elätä

Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer tavoittelee selkeitä palkankorotuksia sekä julkisella että yksityisellä sektorilla työskenteleville hoitajille. Hoitajat ovat palkkakuopassa, ja lomarahaleikkaukset pienentävät palkkapussia entisestään. Kaikki lähihoitajat eivät tule palkallaan toimeen.

Lähihoitajan vähimmäispalkka on yksityisellä sosiaalipalvelualalla tällä hetkellä pienimmillään 1 876,67 euroa kuukaudessa. Tämä on peruskuukausipalkka, jota yksityiselle sektorille työhön tuleva vastavalmistunut lähihoitaja saa useimmissa tapauksissa pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Kuukausipalkan lisäksi lähihoitaja saa epäsäännöllisestä työajasta johtuvia korvauksia, kuten ilta-, yö-, lauantai- ja sunnuntailisiä, jos hän tekee työtä lisiin oikeuttavana aikana. Näiden korvausten osuus lähihoitajan ansioista ovat yleensä noin 20-25 prosenttia työntekijän henkilökohtaisesta palkasta laskettuna.

Ennen veroja ja maksuja on alalla aloittavan vuorotyötä tekevän palkka noin 2 300 euroa kuukaudessa. Vuosituloina tämä tarkoittaa lomaraha huomioiden vajaan 29 000 euron ansioita. Veroprosentti kyseisellä palkalla on noin 23,5 prosenttia. Lisäksi palkasta menee vielä muita maksuja noin 7,75 prosenttia. Verojen ja maksujen jälkeen kuukaudessa jää käteen noin 1 661 euroa. Palkka ei yksityisellä sosiaalipalvelualalla juurikaan nouse edes pitkän työkokemuksen perusteella. 11 vuoden työkokemuksella kuukaudessa jää käteen noin 1 753 euroa, kun huomioidaan työaikakorvaukset ja vähennetään verot ja maksut.

Naisvaltaista hoito- ja hoivatyötä pidetään edelleen toisarvoisena. Hoitajille muistutetaan usein kutsumustyöstä. Vaikka työ on tärkeää, arvokasta ja merkityksellistä, kutsumus ei kuitenkaan elätä. Hoitoalalla vedotaan myös usein naisten velvollisuudentuntoon. ”Hoitotyö ikään kuin kuuluu naisen elämään.” Näinhän asia ei tietenkään ole, vaan hoitotyö on työtä siinä missä kaikki muukin työ. Se on työtä, josta tulee maksaa asianmukainen palkka.

Hyvästä taloustilanteesta huolimatta julkista puolta pidetään pahasti alijäämäisenä. Syyllistetään ihmiset, jotka tekevät töitä, jotka poliittisilla päätöksillä on päätetty olevan hyvinvointipalveluja, ja tehdään heistä kuluerä. On todella surullista, että julkisen sektorin työntekijää ei nähdä kaiken mahdollistajana ja osana hyvin menestyvää Suomea. Vai onko syy siinä, että julkisen puolen työntekijöistä suurin osa on naisia? Vai sanooko työnantaja, että ongelma ei ole mies-/naisnäkökulma, vaan töiden segregaatio? Tätä näkökulmaa on toistettu iät ja ajat. Totuus on, että Suomen julkiset palvelut tuotetaan kustannustehokkaasti ja vaikuttavuutta on paljon.

SuPer on huolissaan lähihoitajien toimeentulosta ja alan vetovoimaisuudesta. Jos nykytilanteeseen ei työmäärän ja palkan suhteen tule muutosta, edessä ovat pitkien sairauslomien määrän kasvu ja alalta siirtymiset.

Silja Paavola
puheenjohtaja, Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer