23.4.2019

Mielipide: Lähihoitajakoulutuksessa on tällä hetkellä liian vähän lähiopetusta

Työterveyslaitos selvitti SuPerin tilauksesta lähi- ja perushoitajien aivokuormaa työssä. Kysely kertoo hoitajien vaativasta arjesta, joka on tiedonkäsittelykykyjä jatkuvasti kuormittavaa aivotyötä. Hoitajat joutuvat tekemään monta kertaa päivässä ihmisten terveyteen liittyviä päätöksiä häiriöisessä ympäristössä.

Lähihoitajien työnkuvaan kuuluu esimerkiksi lääkehoito, joka tarkoittaa paitsi lääkkeenjakoa myös lääkehoidon vaikutusten seurantaa ja muutoksiin puuttumista. Hoitotyössä asiakas kohdataan yksilönä, eettisesti ja jokaisen ihmisarvoa kunnioittaen. Hoitajan työhön kuuluu myös kuolevan potilaan ja omaisten kohtaaminen.

Lähihoitajan työ on vaativaa, eivätkä kaikki sovellu sosiaali- ja terveys- tai kasvatusalalle. Aloille, joilla työskennellään heikommassa asemassa olevien kanssa, ei saa ohjata ketä tahansa. Hoitaminen vaatii vankkaa ammattitaitoa ja hoitotyöhön sopivia ominaisuuksia. Ihmisten sairauksien, kuolemanpelon ja ikääntymisen kohtaaminen ei myöskään saa ahdistaa hoitajaa.

Lähihoitajakoulutus antaa hyvät valmiudet toimia kaikkialla sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä kasvatusalalla. Koulutus on pidettävä laadukkaana myös jatkossa. Opetus- ja kulttuuriministeriö on päättänyt palauttaa karsivan pääsy- tai soveltuvuuskokeen lähihoitajakoulutuksen opiskelijavalintoihin. Kokeista ei kuitenkaan ole vielä tulossa pakollisia, vaan niiden käyttö jää oppilaitosten harkinnan varaan. SuPerin mukaan kokeista on tultava pakollisia kaikille koulutuksen järjestäjille. Kokeiden käyttöönotolle on myös varmistettava rahoitus.

Lasten, vanhusten ja muiden heikommassa asemassa olevien kanssa työskennellessä turvallisuus on kaikkein tärkein asia ja se on aina varmistettava.

Koulutuksen laatuun vaikuttaa myös lähiopetuksen määrä. Tällä hetkellä lähiopetusta on liian vähän, sillä sitä vähennettiin koulutusuudistuksen seurauksena. Lähiopetus mahdollistaa vuorovaikutuksen, vertaistuen, asioiden kyseenalaistamisen ja sosiaalisten taitojen kehittämisen. Se myös ehkäisee syrjäytymistä. Kaikilla ei ole samanlaisia valmiuksia itseopiskeluun.

Jos koulutukseen otetaan alalle soveltumattomia, opetuksen taso laskee myös muilla opiskelijoilla. Siihen meillä ei ole varaa. Työelämän luottamus valmistuvien hoitajien osaamiseen on pidettävä vahvana.

Laadukas koulutus on yksi alan vetovoimatekijöistä palkan ja työolojen lisäksi. Kun kaikista näistä tekijöistä huolehditaan, meillä on Suomessa jatkossakin riittävästi osaavia hoitajia, jotka huolehtivat kansalaisten hyvinvoinnista.

Silja Paavola
puheenjohtaja
Suomen lähi-  ja perushoitajaliitto SuPer