Mielipide: Kuntayhtymämalli on toimiva sote-malli
Nykyisen sote-mallin valmistelua ovat leimanneet kiire, voimakas elinkeinoelämän etujärjestöjen ohjaus, perustuslailliset ongelmat ja piittaamattomuus useiden asiantuntijoiden varoituksille.
Sote-uudistuksessa on haettava yksinkertainen ja toimiva vaihtoehto. Sellainen meillä on käytössä erikoissairaanhoidossa, jossa jokaisen kunnan on oltava mukana suuressa kuntayhtymässä. Malli on ollut käytössä jo vuosikymmeniä. Maailmanlaajuisessa vertailussa erikoissairaanhoitomme on laadultaan ja kustannuksiltaan kärkipäätä.
Perusterveydenhuolto ja muu sosiaalihuolto on järjestettävä saman mallin mukaisesti. Lainsäädäntökin siihen on pääosin valmis. Oleellista maakunnan kokoisten sote-kuntayhtymien kohdalla on se, että jokaisella kunnalla on oltava edustus korkeimmassa päätöksentekoelimessä eli valtuustossa. Sellainen malli ei ole perustuslain vastainen erikoissairaanhoidossa. Se ei myöskään muutu laittomaksi, jos siihen lisätään mukaan perusterveydenhuolto ja muu sosiaalihuolto.
Kuntayhtymämallissa julkinen sektori pitää ohjakset käsissään. Maksajana se myös päättää, mitä palveluja yksityiset voivat tuottaa. Tätä kuntayhtymälle kuuluvaa päätösvaltaa ei saa lainsäädännöllä rajoittaa. Jo nyt lainsäädäntömme mahdollistaa asiakkaille erittäin suuren valinnanvapauden, ja siinä on vielä parannusmahdollisuuksia esimerkiksi palvelusetelijärjestelmää kehittämällä.
Maakunnan kokoisissa kuntayhtymissä saadaan palvelujen järjestämisen osalta leveät hartiat. Nykyistä valtionosuusjärjestelmää kehittämällä on mahdollista turvata myös rahoitus. Joissakin tapauksissa kunnalle voidaan maksaa korotettua valtionosuutta sote-palvelujen turvaamiseksi. Kaikki sote-rahoitus kunnille on myös korvamerkittävä.
Suurten kaupunkien kohdalla PARAS-hankkeesta voisi ottaa esimerkkiä tähän uuteen järjestelmään. Yli 200 000 asukkaan kaupungeille voisi antaa oikeuden järjestää itse perusterveydenhuollon ja muun sosiaalihuollon. Järjestelmä voisi tällöin olla helpommin hallittavissa. Erikoissairaanhoidon osalta suurtenkin kaupunkien on oltava mukana yhteisessä rintamassa, kuten ne ovat tälläkin hetkellä.
PARAS-hankkeessa 20 000 asukkaan yhteistoimintavelvoite ei ollut perustuslain vastainen malli ja se tuskin kohtaisi suurempaa vastusta nytkään, mikäli numerosarjassa siirretään pilkkua suurten kaupunkien kohdalla.
Silja Paavola
puheenjohtaja
Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer