Mielipide: Hoitajat tietävät itse parhaiten onko palkka riittävä vai ei – viestit on otettava tosissaan

Sukupuolten välistä palkkaeroa selitetään usein ammatinvalintakysymyksenä. Saatetaan myös väittää, etteivät naiset vaadi riittävän voimakkaasti palkankorotuksia. Ikään kuin palkkataso johtuisi omista valinnoista, ja se pitäisi myös itse korjata. Yhteiskunta ei näytä ottavan vastuuta hyvinvointipalvelujen jatkuvuudesta eikä naisvaltaisten alojen työntekijöiden toimeentulosta.

Tavallisesti työvoiman kysyntä ja tarjonta vaikuttavat selkeämmin palkkatasoon, mutta hoitoalalla tilanne on aivan toinen. Päättäjät ja työnantajat sulkevat tiukasti silmänsä eivätkä ota hoitajajärjestöjen viestejä tosissaan. Tämä on surullista, koska viestimme ovat totta. Yhä useampi hoitaja irtisanoutuu joka päivä, sillä palkalla ei tule toimeen eikä palkka vastaa työn vastuuta, vaativuutta ja kuormittavuutta. Koulutetun henkilöstön määrä on liian pieni ja pieni palkka vain pahentaa asiaa. Tästä tilanteesta emme selviä ilman rahaa. Ilman selkeitä palkankorotuksia ja pidempiaikaista palkkaohjelmaa, joka myös vahvistaa työntekijöiden luottamusta, hoitoalaa ei pelasteta.

Tilannetta ei auta yhtään, että hoitajien viestejä vähätellään. Työnantajien edustajat toistelevat mediassa, ettei todellista palkkakuoppaa ole. SuPeriin on tullut lukuisia yhteydenottoja, että tällainen vähättely ja arvostuksen puute koetaan hyvin loukkaavaksi ja kummalliseksi. Kun työnantaja antaa väheksyviä lausuntoja työntekijöistä, ei ole ihme, että halu hakeutua muualle kasvaa. Täytyy muistaa, ettei ihmisiä voida pakottaa työskentelemään jollakin alalla. Jos ihmisellä on vaihtoehtoja ja olosuhteet käyvät mahdottomiksi, hän vaihtaa alaa tai jää kotiin. Hän valitsee toisin, jotta voi elää arvojensa mukaisesti ja varmistaa toimeentulonsa ja jaksamisensa.

Aika ei tunnu koskaan olevan oikea hoitoalan palkankorotuksille. Hoitajat ovat joutuneet joustamaan ja pelastamaan Suomen taantumasta. Meitä tarvitaan joka päivä, jotta kansalaiset voivat käydä työssä. Poikkeusoloissa meidät käsketään töihin ja varmistetaan ettemme irtisanoudu liian pikaisella aikataululla. Meidät saatetaan kutsua työhön jopa siirryttyämme muille sektoreille, koska terveydenhuollon koulutus velvoittaa työhön poikkeusoloissa, jos kutsu käy ja osaaminen on kunnossa. Meillä on velvollisuuksia, mutta oikeudet puuttuvat. Ja kun on vain velvollisuuksia ilman oikeuksia, velvollisuudet alkavat painaa liikaa. Alan vetovoima on kärsinyt pahasti juuri tästä syystä.

Naisten tekemä hoiva- ja hoitotyö nähdään valitettavan usein kutsumuksena, yhteiskunnallisena vastuuna, mutta ei ammattina, josta kuuluu saada riittävää palkkaa. Naiset kantavat edelleen päävastuun hoivasta myös kotona, joten naiset käytännössä vastaavat lasten, vanhusten ja sairaiden hoidosta, huolenpidosta ja kasvatuksesta kaikkina vuorokaudenaikoina.

Hoitajat haluavat aina hoitaa hyvin ja jotta se on mahdollista, työolojen on oltava kunnossa. Palkka on toimeentulon ja työhyvinvoinnin kannalta keskeinen asia. Moni hoitaja tekee ylityötä, jotta tulee palkalla toimeen. Tämä ei ole kestävä ratkaisu.

Silja Paavola
puheenjohtaja
Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer