Mielipide: Hoitajapula ei häviä värivaloilla

Tänä kesänä hoitajapula on näkynyt erityisesti sairaaloiden päivystyksissä. Sinne on ohjautunut paljon vanhuksia vain siksi, että he eivät ole selvinneet enää kotonaan, eikä päivystyksillä ole ollut osoittaa iäkkäille avuntarvitsijoille mitään turvallista hoitopaikkaa. Vanhusta ei voi lähettää päivystyksestä pois, jos ei olla varmoja, että vastassa on ammatti-ihmisiä ja apua saatavissa. Ratkaisuksi jää usein sairaalan vuodeosasto tai päivystykseen jääminen. Ilmiö on vakava järjestelmän toimintavirhe. Se rasittaa vanhuksia ja hoitoalan ammattilaisia, ja ruuhkautuneissa päivystyksissä myös muita sairaita potilaita. Malli on todella kallis.

Tilanne ei kuitenkaan ole toivoton. Se on mahdollista korjata luomalla lisäpaikkoja vanhuksille tehostettuun palveluasumiseen ja kotihoitoon. Tämä edellyttää tietysti myös hoitajamäärän nostoa.  

Lähihoitajat ovat koko vanhustenhoidon selkäranka. Ilman heitä ei pyöri kotihoito, eivätkä hoitokodit. Lasten parissa varhaiskasvatuksessa työskentelevien lähihoitajien työpanos on välttämätön. Muut hoitolaitokset ja terveydenhuolto tarvitsevat myös lähihoitajia. Jos heitä ei ole, välttämättömät palvelut jäävät saamatta sekä vauvalta että vaarilta.

Tilanne pakottaa perheet ottamaan hoitovastuun niin lapsistaan kuin vanhuksistaankin. Kaikki läheistensä hoitoon sidotut omaiset ovat poissa työvoimasta. Ongelmat vanhustenhoidossa ja varhaiskasvatuksessa heijastuvat koko yhteiskunnan toimintaan ja tuottavuuteen, ja siksi hoitajapula on meidän kaikkien yhteinen asia.

Hoitoalan veto- ja pitovoima ovat kateissa. THL:n arvion mukaan Suomessa terveys- tai sosiaalialalle koulutetuista, alle 65-vuotiaista ammattilaisista neljäsosa ei työskentele sote-palveluissa. Tämä tarkoittaa tuhansien koulutettujen työntekijöiden siirtymistä muille aloille tai kokonaan työvoiman ulkopuolelle. Sosiaali- ja terveysministeriö on arvioinut, että vanhuspalveluihin tarvitaan 30 000 työntekijää lisää tämän vuosikymmenen aikana. Lisäksi vanhuspalveluissa on korvattava eläkkeelle siirtyvät 15 000 hoitajaa.

Tällä hetkellä kaikkiin hoitoalan oppilaitoksiin ei riitä edes hakijoita, vaikka alan työvoimapula on huutava. Pelkästään valmistuvien ja Valviran rekisteriin ilmoittautuneiden lähihoitajien määrä on kolmen viime vuoden aikana pudonnut kolmasosan. Se merkitsee noin 3000 koulutetun lähihoitajan menetystä yhdessä vuodessa. Tämäkin ongelma olisi korjattavissa parantamalla hoitajien työolosuhteita ja palkkausta.

Kauniit puheet ja hoitajien kunniaksi värivaloin valaistut kohteet eivät riitä maksuvälineiksi ruokakaupan kassalla eikä niillä voi myöskään täyttää auton bensatankkia. Ratkaisun avaimet hoitajapulaan ovat nyt poliitikkojen käsissä. Ratkaisun lykkääminen ja tosiasioiden kieltäminen pahentavat tilannetta. Työolosuhteet ja palkkaus eivät korjaannu itsestään, vaan ne vaativat päätöksiä ja rahaa.

Silja Paavola
puheenjohtaja
SuPer