Mielipide: Vastataanko varhaiskasvatuksessa riittävästi lapsen perustarpeisiin myös tulevaisuudessa?
Päivähoidon suuret ryhmäkoot ovat suurin uhka laadukkaalle varhaiskasvatukselle sekä yksilölliselle huolenpidolle.
Päivähoidon suuret ryhmäkoot ovat suurin uhka laadukkaalle varhaiskasvatukselle sekä yksilölliselle huolenpidolle. Päiväkotien isot ja äänekkäät ryhmät ovat riski lasten fyysiselle ja psyykkiselle kehitykselle sekä terveysriski lapsille ja päiväkotien työntekijöille. Useissa tutkimuksissa on havaittu, että melu- ja keskittymishaitat sekä lasten sairastavuus ovat suoraan verrannollisia lapsiryhmän kokoon.
Resurssivaje vaikuttaa suoraan hoivan laatuun. Lapsen aivot kehittyvät nopeasti ensimmäisten neljän ikävuoden aikana. Riittämättömän hoivan tiedetään vaikuttavan erittäin epäedullisesti aivojen kehitykseen.
Suuret tuntimäärät hoidossa, isot ryhmät ja hoitajavaihdosten yhteisvaikutus näkyvät lasten epäsosiaalisena käyttäytymisenä. Kumuloituessaan tämä jatkuu nuorten vastaavana käyttäytymisenä ja lopulta jopa syrjäytymisenä yhteiskunnasta. Kaikki sosiaaliset suhteet sekä lapsuudessa että aikuisuudessa ja kyky myöhemmin hoivata omia lapsia rakentuvat viiden ensimmäisen ikävuoden aikana kehittyvien kiintymysmallien varaan. Tiedetään, että ainoastaan ryhmäkokoa pienentämällä ja turvaamalla hoitajien pysyvyys voidaan kompensoida pitkien päivien kielteisiä vaikutuksia.
Lapsi tarvitsee perustarpeista huolehtimisen lisäksi aikuisen läsnäolon, huomion sekä kannustuksen ja ohjauksen kasvun tukemiseksi. Mitä pienempi lapsi on, sitä enemmän yhteistä aikaa kuluu perustarpeiden tyydyttämiseen. Jotta pääsemme oppimisen polulla vaikuttavaan alkuun, pienten lasten perustarpeista pitää olla huolehtimassa henkilöstöä, jonka koulutus on keskittynyt siihen.
20 prosentilla lapsista on jokin pitkäaikaissairaus. Lähihoitajilla on terveydenhuollon ammatillinen tutkinto ja oikeus olla vastuussa pitkäaikaissairaan lapsen lääkehoidosta varhaiskasvatuksen aikana. Pitkäaikaissairaan lapsen tasa-arvoinen varhaiskasvatukseen osallistuminen edellyttää, että varhaiskasvatuksessa on riittävän moniammatillinen henkilöstörakenne. Pitkäaikaissairaus ei saa muodostua esteeksi varhaiskasvatukseen osallistumiselle ja tätä kautta huoltajien työelämään pääsylle.
Lähihoitajan työhön kuuluvat ensisijaisesti hoito- ja huolenpitotehtävät. Varsinkin pienillä lapsilla toistot ja rutiinit luovat turvallisuuden tunnetta. Arjessa rutiinit ovat hyvin perushoidollisia. Lähi- ja lastenhoitajien suurempi osuus henkilöstöstä on hyvin perusteltua. Pienet lapset kaipaavat ammattitaitoista ja empaattista hoivaa ja hoitoa sekä turvallisuuden tunnetta ja läheisyyttä.
Varhaiskasvatuslaki tulee täydentymään. SuPer kantaa huolta pienten lasten hoitajien hoidollisen osaamisen varmistamisesta, jos pedagogisesti painottuneiden, yliopistosta valmistuneiden työntekijöiden määriä tullaan lisäämään lasten arkeen päiväkodeissa.
Silja Paavola
puheenjohtaja, Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer