Kolumni: Vuosi vaihtui – Uudet kujeet tulevat
Talven aikana on monia ajankohtaisia asioita. Hoitajamitoitus on tulossa lakiin, ja kotihoidon mitoituksesta ja varhaiskasvatuksessa lapsimäärän vakiinnuttamisesta keskustellaan. Lapsimäärästä ei voi antaa mitään löperöä mainintaa, että se saa satunnaisesti ylittyä. Ei saa, sillä pienet lapset eivät sitä hälyä ja irrallisuutta kestä, eivätkä sitä kuormitusta kestä työntekijät.
Alkuvuoteen mahtuu kaikkea kivaa, mutta yksi asia on kuitenkin ylitse muiden, tietenkin neuvottelukierrokset.
Jos viime vuosi oli työntäyteinen, niin se oli vain alkulämmittelyä alkavalle vuodelle. Aina, kun on neuvotteluvuosi, niin tiedetään, että on olemassa ja tulossa monia haasteita. Nyt niitä haasteita on potenssiin X, mutta kaikki haasteet on luotu voitettavaksi. Katsotaan alkuvuosi ihan rauhallisesti, miten muiden käy neuvotteluissa ja miten ne päättyvät. SuPerilla on hyvät tavoitteet, ne ovat realistisia, ja meidän alaamme kunnioittavia. Mitä mieltä olette siitä, että jos kiky-tunnit saadaan pois, kuntien taloustilanne helpottuu? Ihmeellistä, mutta niin vain käy. Jos palkankorotukset ovat oikeasti sellaisia, että ostovoima kasvaa, niin kotitalouksien velkaantumisen kasvu taittuu. Tämä ei ole mikään pikku juttu, vaan kansantalouden kannalta kestämätöntä. Pienipalkkaiset työntekijät tekevät niin ruumiillisesti kuin henkisesti raskasta työtä, mutta palkka ei riitä normaaliin elämiseen.
Neuvoteltavana on myös, miten naisvaltaisten alojen palkkaukseen ja yleensä segregaatioon voidaan vaikuttaa. Tähän tarvitaan vuosien mittaista palkkaohjelmaa. Maan hallitusohjelmaan on kirjattu painokkaasti naisten palkasta, segregaatiosta ja palkka-avoimuudesta. Tahtoa on varmasti, mutta se ei aina riitä, vaan tarvitaan myös tekoja.
Jos luottamusmiesten asema ja tiedonsaanti paranee, niin silloin luodaan paremmat mahdollisuudet paikalliseen sopimiseen. Tavoitteena on, että yhdessä tehdään parempi työyhteisö neuvottelemalla, ei riitelemällä. Katsotaan siis valoisasti uuteen vuoteen, sillä siihen on kaikki mahdollisuudet.
Kevättä kohti kuitenkin olemme menossa, ja vaikka nyt kaikki tuntuu kaukaiselta, niin maaliskuu tulee hämmästyttävän nopeasti. Maaliskuun aikana olisi tarkoitus saada niin yksityisen puolen kuin kuntapuolen työehtosopimukset neuvoteltua. Pitää siis katsoa, miten homma etenee. Tietenkin pitää myös varautua siihen, ettei kaikki mene ihan putkeen. Sitä asiaa on jo pitkään pohdittu, on keskusteltu ja useita seminaareja pidetty. Kaikkeen pitää olla valmiuksia, mutta toivotaan ettei kaikkia keinoja tarvita.
Jos jotain tehdään, niin tehdään se yhdessä kolmen muskettisoturin tyylillä: Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta.
Silja Paavola
SuPerilla on maaliskuun neuvottelukierrokselle hyvät tavoitteet, ne ovat realistisia, ja meidän alaamme kunnioittavia.