Kolumni: Valoa tarvitaan
Viimeinen toukokuun viikonloppu. Katsoin telkkarista säätiedotusta, ja siinä konkretisoitui kunnolla Suomen pituus. Etelässä alkaa kohta terminen kesä, kun pohjoisessa vielä odotellaan, että alkaisi terminen kevät. Tästä vaihtelevuudesta tuli mieleeni, miten paljon kevään tulolla ja sotella on yhteistä. Sote edistyy kuin kevät: ei tiedetä eteneekö se pitkän kylmän jälkeen jouhevasti vai tuleeko hallaa ja yöpakkasia, jotka vievät koko sadon.
Sotea on väännetty pitkään, jopa väsymykseen asti, mutta juuri nyt meidän pitää olla todella kiinnostuneita tulevaisuudesta. Kesällä tehtävät päätökset tulevat viitoittamaan tien, meni se sitten syteen tai saveen. Meidän pitää toivoa, ettemme joudu toteamaan kuten Tuntemattoman sotilaan sotamies Honkajoki: varjele noita Suomen herroja, etteivät ne toista kertaa löisi päätänsä Karjalan mäntyyn. Nyt se mänty on nimeltään sote. Emmehän me nyt onneksi sentään missään sodassa ole, mutta kaikkia koskettava asia tämä on ja nyt sitä järjenvaloa tarvitaan.
Se tiedetään jo nyt, että yliopistolliset sairaalat sekä keskussairaalat jäävät ehdottomasti maakuntaan. Mutta miten ja mihin sijoittuvat he, joihin valinnanvapaus ulotetaan, on vielä aika pimeän peitossa. Miten yhtiöittämispakko tulee vaikuttamaan? Kun mietitään, mitä on vaakakupissa, kumpi ratkaisee: laadukkaat hyvinvointipalvelut kaikille – vaiko raha?
Näitä hyvinvointipalveluja tuottavat superilaiset työllään niin sotessa kuin kunnissa. Superilaisia on yli 90 000, ja heistä jokainen tuottaa oman panoksensa näihin palveluihin riippumatta siitä, onko hän töissä kunnalla, koulussa tai varhaiskasvatuksessa vaiko sote-palvelujen piirissä hoitamassa ja neuvomassa lapsia, aikuisia tai vanhuksia.
Ilman superilaisten piinkovaa ammattitaitoa ja sydämellä tehtyä työtä hoidon, hoivan ja kasvatuksen palvelun laatu olisi koetuksella. Hyvä ja laadukas työ tehdään koulutuksessa saadulla ammattitaidolla, sen jatkuvalla päivittämisellä ja hyvällä johtamisella. Tällöin kaikki ovat voittajia.
Näin kesän kynnyksellä monille työpaikoille tulee uusia työntekijöitä, opintonsa päättäneitä tai kesäsijaisia. Tämä on se aika, kun töissä oikein tuntee sen tuulahduksen, minkä uudet työkaverit mukanaan tuovat. Siitä kannattaa itsekin ottaa kaikki ilo ja viehtymys irti. Mikä on sen ihanampaa kuin omasta ammatistaan innostunut ihminen, joka osaa heti arvostaa omaa työtään – ja myös sinun ammattitaitoasi. Olkaamme ylpeitä ammatistamme ja osaamisestamme!
Ajatellaan, kuten joku on lausunut: jos osaa jotakin ja ymmärtää sen läpikotaisin, näkee ja ymmärtää paljon muutakin.
Valon juhlaa odotellen ja siitä kaikille energiaa toivottaen,
Silja