Kolumni: Uusia työntekijöitä, työssäoppimista ja työssä jaksamista

Jälleen on se aika vuodesta, jolloin lähihoitajia tulee kevään viimeiselle työharjoittelupaikalle. Ohjaaminen on haastavaa ja ajoittain jopa vaikeaa, kun työntekijöitä on vähän. Haaste tulee usein siitä, että osa opetuksesta on siirretty työpaikoille. Opiskelija tulee opetussuunnitelmansa kanssa. Siihen on merkitty sillä jaksolla opetettavat toimet ja asiat. Tässä tavassa on sekä hyviä puolia että huonoja. Hyvät ovat ne, että työpaikalla on – ainakin toivottavasti  – se uusin tapa työskennellä ja opiskelija oppii heti uutta. Negatiivisena asiana voidaan pitää sitä, ettei opettamiseen ja asioiden selittämiseen ja selventämiseen ole riittävästi aikaa. Opettamisen muutokseen ei työpaikoilla ole reagoitu ja ohjaajalla itsellään on edelleen saman verran töitä kuin aikaisemmin.

Ohjaamiseen keskittyminen on kuitenkin meidän ammatti-identiteettimme ja tulevan työntekijän osaamisen kannalta ehdottoman tärkeää. Niin hullulta ja lähes mahdottomalta ajatukselta kuin tämä nyt kuulostaa, on meidän alettava vaatia oikeutta ja aikaa uusien kollegoiden opettamiseen. Monen mielestä tällaisia ajatuksia syntyy kirjoituspöydän takaa. Ehkä, mutta samalla ihan konkreettisesta tarpeesta. Tämä tarve on tulevaisuudessakin osaavat uudet kollegat. Koulutusmuoto on muuttunut jo usean vuoden ajan. Se pitää sisällään entistä enemmän itseopiskelua ja työssäoppimista, joten paluuta vanhaan ei ole. Opetuksessa suurin vastuu on opiskelijalla itsellään sekä koululla, mutta työpaikkaohjauksen vaikuttavuus on suuri. Tähän ohjaukseen on vain otettava aikaa, aivan kuten muutkin tekevät. Kesän aikana moni opiskelija menee töihin juuri siihen paikkaan, jossa on kokenut saaneensa hyvää ohjausta. Tämä on paras kiitos ohjaajalle ja koko työyksikölle. 

Muutoinkin kesä tuo uusia työntekijöitä. Kun heidät ottaa vastaan hyvin ja antaa heille sitä apua ja ohjausta, jota he uutena työntekijänä tarvitsevat, tuottaa työ parhaan lopputuloksen eli  hyvän työkaverin. Monella uudella työntekijällä on hienoja, joskin erilaisia toimintatapoja kuin on totuttu, mutta se on juuri se rikkaus, jota varsinkin kesällä saamme kokea.

Liiton toimistoon on tullut hälyttäviä tietoja työnantajien toimista. Moni kunta ja kaupunki on päättänyt kyseenalaisista säästötoimista. Niiden mukaan poissa tai lomalla olevan työntekijän tilalle ei oteta ketään vaan työt jaetaan työssä olevien kesken. Tämä on kestämätöntä henkilöstöpolitiikkaa, jonka ainoa lopputulos on työuupumus sekä oletettavasti hoidon tason lasku. Taloudellinen tilanne kunnissa saattaa olla ajoittain heikkokin, mutta säästöjä ei pidä ottaa henkilöstön selkänahasta.

Kun on tarvetta palkata sijaisia, niin se pitää tehdä. Etenkin hoitoa ja hoivaa tarvitsevien kohdalla ei ole niitä tehtäviä, joita ei pidä päivittäin tehdä. Siksi voidaankin todeta, etteivät superilaisten työpaikat ole niitä, joihin ei kesällä tarvitsisi palkata sijaisia. Tämä on työssä jaksamisasia, hoidon laatukysymys sekä sijoitus tulevaisuuteen: hoidettavat voivat paremmin pidempään. Työpaikoilla halutaan tehdä työtä hyvin hoidettavien, niin lasten, aikuisten kuin vanhuksien tarpeista lähtien. Tämä on jo sinällään erittäin vaikuttavaa ja tuloksellista. Onneksi on myös niitä työpaikkoja, jotka ovat ymmärtäneet, ettei henkilöstön tilannetta kurjistamalla päästä hyvään lopputulemaan.

Näin kesän kynnyksellä on kuitenkin hyvä miettiä ihan egoistisesti omaa jaksamista ja miten sitä voi edistää tai parantaa. Tehköön sen kukin miten parhaaksi katsoo, oli sitten auringon paistetta, tuulta tai sadetta. Kesä kuitenkin on tulollaan ja kohta luontokin puhkeaa kukkaan.
 
Sitä odotellessa, Silja