Kolumni: Uudet opiskelijat tulevat

Hienoa uudet opiskelijat, olette valinneet upean ammatin! Lähihoitajia, kuten kaikkia toisen asteen sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia tarvitaan – heidän tietoaan, taitoaan sekä vuorovaikutustaan. Koulutus takaa nämä taidot, kunhan kaikki panostavat siihen. Koulutus on toki vuosien saatossa muuttunut erittäin paljon. Osaltaan muutos johtuu jo peruskoulusta, eli siitä, miten opiskelijat mielletään. Osaksi halutaan opiskelijan olevan aktiivinen tekijä sekä tiedon hankkija, osaksi opiskelijan pitää vain mekaanisesti oppia. Se on totta, että tässä ammatissa pitää olla utelias, siis pitää yrittää aina löytää syy, miksi ja miten joku sairaus vaikuttaa elintoimintoihin, miksi ja miten lapsi oppii tai ei opi, miten parhaiten saamme jonkin asian hoito- ja kasvatustyön avulla hoidetuksi. Näihin kysymyksiin koulutus antaa vastauksia.

Ensimmäiseksi opinnoissa on vain aloitettava ihan alusta, yhteisistä opinnoista. Ajoittain opiskelijat kritisoivat sitä, että koulutuksen sisältö ei vastaa haasteisiin. Koulutuksen sisältöön kiinnitetään koko ajan huomiota. Se on erittäin ammatillista. Samalla meidän on kuitenkin pidettävä huoli siitä, että koulutus on tarpeeksi yleissivistävää. Koulutus on jaksotettu. On teorian opiskelua, jolloin opiskellaan koulussa opettajan johdolla tai etäopiskeluna tai ryhmätyönä. Toinen osuus on käytännön harjoittelua työpaikoilla, siellä ohjaajana toimii joku kollega. Juuri tässä on tapahtunut suuri muutos muutaman viime vuoden aikana. Vaikka koulu on vastuussa opintojen sisällöstä, entistä enemmän vastuuta oppimisesta on opiskelijalla itsellään.

Opiskelijan rooli on asia, josta puhutaan yhtenään ja paljon. Työpaikkaohjaaja, opiskelija ja opettaja yhdessä määrittävät, miten opiskelija parhaiten pääsee sen osa-alueen tavoitteisiin, joita on oppimassa. Opettajalta ja opiskelijalta kaivataan saumatonta yhteistyötä työpaikoilla, se parantaa oppimistulosta. Myös työnantajien toiminta, etenkin heidän myöntämänsä ajankäyttö, on ensiarvoisen tärkeää: hyvin toteutettuna se antaa niin ohjaajalle kuin opiskelijalle mahdollisuuden kouluttautumistavoitteiden saavuttamiseen.

Työpaikkaohjaajalla on keskeinen rooli siinä, miten opiskelijan omaa osallisuutta voi vahvistaa ja herättää hänessä uteliaisuutta tulevan ammattinsa tietoja ja taitoja kohtaan. On erittäin tärkeää, että ohjaaja rohkaisee opiskelijaa ottamaan käyttöön niitä uusia toimintatapoja, joita hän tuo koulusta mukanaan. Kun samaan aikaan työpaikkaohjaaja omalla ammattitaidollaan kykenee näyttämään myös toisenlaisia tapoja, opiskelijalle muodostuu monipuolinen kuva siitä, miten toimia.

Usein todetaan, että opiskelijat ovat työpaikkojen suola. He työllistävät, tuovat uusia haasteita, he jopa kyseenalaistavat vallitsevia toimintatapoja. Monet toteavat, että työpaikoilla kaivataan muutoksia ja herättelyjä. Tässä avainasemassa ovat opiskelijat.

Nyt kun uudet opiskelijat taas tulevat, toivottakaa heidät tervetulleiksi ja ohjatkaa heitä valiohoitajiksi, siis sellaisiksi, joita itsekin olette. Samalla on hyvä muistuttaa, mikä järjestö ajaa heidän asiaansa – ja sehän on tietysti SuPer.

Terveisin, Silja