Kolumni: Työntekijä on palkkansa ansainnut

Vielä kerran voimme ihmetellä, sanoiko Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n uusi puheenjohtaja, mikä on EK:n oikea tahto. Vai eikö hän ajatellut mitä sanoi?

Moni varmasti hieraisi silmiään, kun luki EK:n uuden puheenjohtajan Veli-Matti Mattilan haastattelua. Hän väitti, että kikyjä pitää tulla vielä monta sen takia, että palkat ovat Suomessa 10–15 prosenttia liian suuria. Tästä lähti mielenkiintoinen some-keskustelu käyntiin. Ei enää Elisaa -kommentteja kertyi muutama tuhat, eli aimo kolauksen sai myös Mattilan johtama yritys. Tuli myös aikamoinen kommenttien vastaryöppy ammattiyhdistysliikkeen keskusjärjestöiltä. Tähän vastaryöppyyn yhtyy myös SuPer.

Vaikutusvaltaiset poliitikot huomasivat möhläyksen ja totesivat, etteivät ymmärrä moista ajatusta. Sanoipa joku niinkin, että kyllä toisilla on liian suuret palkat, toisille taas voisi maksaa enemmän tuloksen perusteella ja muun muassa hoitohenkilöstön palkat ovat liian pienet. Keskustelusta huomaa, että on vaalivuosi.

Muutaman vuoden ajan olemme kuunnelleet kauniita puheita hoitoalan palkoista, mutta mikä on ollut oikea lopputulos: palkanalennus sopimalla tai suurempi palkanalennus pakottamalla. Mielestäni työntekijä on palkkansa ansainnut ja yhdellä palkalla pitää tulla toimeen.

Kuitenkin on keskusteltu myös siitä, pitääkö palkalla todella tulla toimeen vai hyväksytäänkö ajatus matalapalkka-aloista, joilla työskentelevien palkkaa täydennetään sosiaalituilla. Tämä ajatusmaailma on merkillinen ihan talouspoliittisesti ajateltuna. Mistä verorahoja niihin sosiaalitukiin? Millaiset vaikutukset tällaisella lausahduksella olisi toteutuessaan?

Oletetaan, että palkat pienenevät, jolloin myös ostovoima vähenee. Kotimaisen ostovoiman merkitystä kansantalouteen ei voida väheksyä, päinvastoin. Palkkojen pienentyessä myös verokertymä pienenee. Verojen nosto on monelle kunnalle vaikea asia. Järkevintähän on saada verokertymää monilta eri tahoilta. Jos talouden pyörät eivät pyöri, se merkitsee myös lisää työttömyyttä, eikä sitä halua kukaan.

Lähihoitajan tilastollinen keskipalkka on noin 2400 euroa kuukaudessa. Siitä hän maksaa kunnallisveroa noin 21 prosenttia, eli työnantajalle palautuu rahaa saman tien takaisin. Kun tähän vielä lisätään muut kuntaan tulevat ja kuntaa suoraan hyödyttävät veroluonteiset maksut, kallista työ ei ole. Jos tätä palkkasummaa pienennetään, se vaikuttaa läheiseen kuntoklubiin, urheiluseuraan, kyläkuppilaan, markettiin ynnä muihin oman kunnan palveluihin. Eli ostovoiman heikennyksellä sahataan monen yrittäjän toimeentuloa ja sitä kautta lisätään työttömyyttä.

Siksi täytyy yhä vakavammin ihmetellä ajatusta. Tämän hallituksen tavoite on ollut työllisyyden nostaminen. Suomen Pankki ja Etla ovat nostaneet Suomen kasvuennustetta, mikä on hyvä asia. Edelleen kuitenkin on jauhettu sitä samaa mantraa, jota olemme jo kauan kuulleet: julkisen talouden ongelmat jatkuvat. Täytyy kysyä, halutaanko kansalaisille syöttää jatkuvasti ajatusta, että hyvinvointipalveluiden työntekijä on vain menoerä yhteiskunnassa, ja palkkoja pitää laskea. Ja tällä sitten julkinen talous pelastuu.

Tilanne taitaa olla päinvastainen. Työn arvostuksen pitää näkyä vakituisena työpaikkana, realistisena työmääränä ja palkkana, jolla tulee toimeen.  Kohta alkavat neuvottelut, joissa asioista on tarkoitus sopia. Täytyy toivoa, että se on oikeasti sopimista, eikä sitä, että joku ryhtyy sanelemaan. Meidän siis pitää muistaa, että yhdessä olemme enemmän ja voimakkaita!

Terveisin,
Silja