Kolumni: Työn murroksessa tarvitaan osaamista
Kun työn vaatimukset muuttuvat ja kehittyvät, työntekijöiden kaikki osaaminen ja ammattitaito on otettava käyttöön. Jos toimintaan tulee suuria muutoksia, kaikki työntekijät on koulutettava niiden mukaan.
Superilaisten työnkuvat ovat viimeisten kymmenen vuoden aikana muuttuneet huolestuttavaan suuntaan. Digitalisaatio on kyllä tullut avuksi hoidon ja toiminnan suunnitteluun, ja hoitokäytänteet ovat kehittyneet, mutta liian usein työn osaamisvaatimuksia on kavennettu työn murroksen nimissä.
Monella paikkakunnalla käydään yt-neuvotteluja talouden tasapainottamiseksi, joten nyt on korkea aika ottaa käyttöön ammattilaisten koko kapasiteetti. On tunnistettava ja tunnustettava se laaja ja monipuolinen ammatillinen osaaminen, jonka lähi- ja perushoitajatutkinnot antavat. Koulutuksen aikana on myös päästävä harjoittelemaan sairaalaan ja valmistuttuaan on voitava hyödyntää taitojaan ja kehittää niitä.
On järjetöntä edes pohtia, voiko lähihoitaja työskennellä sairaalassa. Parasta olisi vain ymmärtää, miten paljon tarvitsemme lähihoitajia. Vetoaminen siihen, että lähihoitaja ei voi huolehtia lääkehoidosta, on silkkaa tietämättömyyttä. Lähihoitajan tutkintoon sisältyy lääkekoulutus, joka ulottuu lääkelaskuista aina lääkkeen vaikuttavuuteen ja seurantaan asti. On myös tärkeää muistaa, että sairaalan vuodeosastojen potilaat tarvitsevat paljon apua ja huolenpitoa, ja juuri lähihoitaja on tähän työhön potilaan kannalta paras.
Älyttömyyksiä on myös vanhustenhoidossa, jossa lähi- ja perushoitajan työnkuva on muuttunut hoitotyöstä sirpaloituneeksi jokapaikanhöyläksi. On siis laitettu hoitoalan ammattilainen tekemään aivan muita töitä kuin niitä, joihin hänet on koulutettu ja palkattu. Tämä alkoi, kun päättäjät katsoivat ikäpyramidia ja totesivat, että nyt pitää tehdä jotain.
Se ”jotain” oli hoitoon pääsyn kynnyksen nostaminen, jonka seurauksena potilaiden hoidettavuus on kasvanut ja hoitajia tarvitaan enemmän. Samalla tukityöntekijöistä on hankkiuduttu lähes kokonaan eroon, ja heidän tehtävänsä on siirretty hoitajille. Se ei ole mitään työn murrosta, vaan ainoastaan yritys säästää palkkakuluissa.
Samankaltainen ajatusmalli yleistyy varhaiskasvatuksessakin. Yhtäkkiä ammattitaitoinen lähihoitaja ei muka olekaan osaava kasvattaja, vaikka hänen työnsä on vuosikymmeniä ollut keskeinen osa Suomen kansainvälisesti kehuttua päivähoitoa.
Meillä ole enää varaa tällaisiin työnkuvien muutoksiin, vaan lähi- ja perushoitajien ammatillinen osaaminen on tunnustettava ja otettava aina täysimittaisesti käyttöön.
Terveisin,
Silja