Kolumni: Toimiva työaikasuunnittelu houkuttelee alalle

Viime aikoina Suomessa on keskusteltu paljon siitä, kuinka varhaiskasvatukseen sekä sosiaali- ja terveysalalle saadaan lisää pito- ja vetovoimaa. Mitä pitäisi tehdä, että alalle hakeutuisi töihin enemmän ihmisiä ja että alalla jo olevat pysyisivät siellä? Te kaikki, jotka tätä työtä teette, tiedätte keinot. Työolot ja työnkuvat on saatava kuntoon, sillä ne määrittävät työssä viihtymisen.  

Nyt puheenaiheeksi on noussut myös työaika. Englannissa on tutkittu ja kokeiltu nelipäiväistä työviikkoa, ja kokeilu on ollut joillakin mittareilla menestys.

Hoitotyössä melkein kaikissa työpaikoissa on jaksotyö. Se on työaikamuoto, joka mahdollistaa lähes kaikenlaiset työvuorot. Sovitulla työvuorolistalla tehdään sovittu tuntimäärä. Usein se on kolmivuorotyötä, joka on raskain työaikamuoto.

Työaikasuunnitelmien täytyy tukea työssä jaksamista. Se, että ykskantaan todetaan, että meillä on ergonominen työvuorosuunnittelu, ei ole tätä päivää. Yleensä se, että vain määrätään, ei ole myöskään sitä. Työntekijöiden kanssa on puhuttava. Hyvä tavoite on autonominen työvuorosuunnittelu. Se ei ole mikään helppo ratkaisu, mutta kunhan säännöt ovat kaikille selvät, niin autonominen työvuorosuunnittelu on todistetusti toimiva malli.

Varhaiskasvatuksessa suurin työaikakysymys on työaikojen niin sanottu hienosäätö. Haaste on sama niin tavallisessa kuin vuoropäiväkodissakin, ja silloin työntekijä joustaa työnantajalle.

On parempiakin tapoja toimia, kuin jatkuva hienosäätö. Kun työntekijä tietää varmasti, että suunniteltu ja vahvistettu työvuoro toteutuu, työnsisältöäkin voi suunnitella ja toteuttaa paremmin. Vaikka lapsi ei yllättäen tulisikaan päiväkotiin, niin työntekijä kuitenkin tulee työvuoroonsa sovitusti, ja valmistelee asioita päivää varten. Kyse on siitä, mihin työaikaa käytetään.

Lastenhoitajat ovat varhaiskasvatuksen tukiranka. Lastenhoitajat ovat lasten kanssa koko työajan. He hoitavat, ohjaavat ja kasvattavat lapsia, ja tekevät arjen pedagogiikkaa. Työnsisältö on palkitsevaa, mutta siinä on ongelma. Varhaiskasvatuksen opettajien työhön kuuluu suunnitteluaikaa noin viisi tuntia viikossa ja jos kalenteriin tulee kokouksia, voi olla viikkoja, jolloin opettaja on poissa jopa 15 tuntia. Pedagogiikan toteutuminen on lastenhoitajien vastuulla. He ovat oikeasti paikalla ja läsnä kaikissa tilanteissa.

Hyvin erilaisia työaikoja voidaan sopia paikallisesti, sillä kaikille ei kaikki sovi. Joku voi tehdä pitkiä työvuoroja, jolloin vapaapäivien määrää kasvaa, toisille sopivat ihan tavalliset listat ja joillekin lyhemmät työputket, jolloin yksittäisiä vapaapäiviä tulee pakosta. Potilas- ja asiakasturvallisuus on ykkösasia: työpaikalla täytyy olla koulutettuja sote-alan ammattilaisia, jotka tekevät koulutustaan vastaavaa työtä – tämä on nyt ministerinkin suulla sanottu.

Kun veto- ja pitovoimasta sekä toimivasta työajasta puhutaan nyt kaikkialla, niin pidetään me huolta, että ne toteutuvat omillakin työpaikoilla. SuPer pitää huolta, että asiaa ei unohdeta.

Terveisin,

Silja