Kolumni: Sairaalassakin perushoito on aina tuloksellista

Superilaiset hoitajat ovat koulutuksessaan oppineet, että hoidon ideologian pitää lähteä aina kunnioituksesta potilasta kohtaan. Hoitosuunnitelma tulee tehdä potilaan kanssa yhdessä, ja siinä on huomioitava hänen voimavaransa ja itsemääräämisoikeudet. Tämä ideologia on superilaisen hoitajan mieleen tallentuneena. Kuntouttava hoito alkaa siitä hetkestä, kun potilas saapuu sairaalaan. Syyt sairaalan joutumiselle ovat lähes aina lääketieteelliset, ja siksi tarvitaan moniammatillista yhteistyötä.

Kun mietitään mitä kaikkea hoito on lääketieteellisten toimenpiteiden jälkeen, sen voidaan sanoa olevan ihmisen uudelleen kuntoon rakentamista. Hoito ja hoitaminen ovat aina ihmisläheistä työtä. Sen perusyksikkö on ainutlaatuinen ihminen, jolle hoidosta muodostuu kokemus. Tästä kokemuksesta on tarkoitus tehdä positiivinen ja voimia lisäävä: haluan parantua ja päästä kotiin. Kokonaisvaltainen hoito, ohjaaminen, kasvatus, kuntoutus ja vierellä kulkeminen ovat kaikki superilaisten perustyötä. 

Sairaala työpaikkana on omanlaisensa. Tavoitteena on mahdollisimman lyhyt ja aktiivinen hoitoaika osastolla. Hoito alkaa siitä, kun lääkäri määrittää lääketieteellisen diagnoosin ja siihen sopivan lääkityksen, jotta parantuminen voi alkaa.

Superilaiset tietävät, että parantuakseen ihminen tarvitsee paljon muutakin kuin edellä mainittuja asioita. Tarvitaan ruokaa, päivittäistä kuntoutusta, ohjaamista ja omien voimien ja uskon kasvattamista. Nämä ovat parantumisen kannalta erittäin tärkeitä osatekijöitä. Kaikki eivät kykene toipumaan lyhyessä ajassa vaan vaativat pidempää hoito- ja kuntoutusaikaa. Moni sairaalassa oleva onkin huomattavan voipunut ja tarvitsee apuja perustoiminnoissaan sekä uskon valamista siihen, että voimat palautuvat.

Moniammatillinen kuntoutus saattaa olla aluksi liian rankkaa varsinkin ikäihmiselle. Tuloksellisempaa voi olla päivittäisten toimintojen tekeminen omien voimavarojen puitteissa, jolloin hoitaja auttaa silloin, kun itse ei enää kykene – ja kannustaa aina. Tällöin perushoidosta huolehtiminen ja ihmisen omien voimavarojen lisääminen itsetunnon kautta parantavat tehokkaammin. Mikään ei ole niin ammatti-identiteettiä ja mieltä kohottavaa kuin huomata, että ihminen, joka on melkein antanut periksi, huomaakin kykenevänsä vielä itsenäiseen toimintaan. Hoitajan työ on silloin tehty.

Hoitajan työ on monimuotoista. Hän voi toimia sairaalassa, kotihoidossa, palvelutalossa, päiväkodissa ja monissa muissa työpaikoissa. Yhteistä kaikille toimille on hoitaminen ja ohjaaminen. Hoito ja ohjaaminen muuttuvat yhteiskunnan mukana. Samalla hoito monimuotoistuu kaikilla aloilla. Jo nyt tarvitaan verkostoitumista eri toimijoiden kesken: sitä yhteistyötä, jonka avulla tässä palveluverkossa ihminen saa parhaimman avun.

Jos kaikissa toimissa oikeasti ajatellaan yhteiskunnan hyvinvointipalvelujen piirissä olevaa ihmistä, joka tarvitsee tukea enemmän kuin yksi toiminta kykenee antamaan, yhteistyö on ainoa tapa tuottaa tätä tukea. Tulevaisuudessa siis tarvitaan monia osaajia ja ammatti-ihmisiä, mutta totta on myös se, että hoito lähtee perushoidosta ja perustyöstä. Parhaiten superilaisten toimintatapaa voisi määritellä näin: apua tarvitseva ihminen otetaan hoidon keskiöön ja asioita tarkastellaan hänen lähtökohdistaan hänen tahtoaan kunnioittaen.

Onnellinen on se tarina, joka päättyy siihen, ettei hoitajaa enää tarvita. Aina ei niin käy, mutta silloinkin tarvitaan loppuun asti rinnalla kulkijaa ja perushoidon ammattilaista, superilaista.

Näissä tunnelmissa voi jouluakin alkaa odottaa.

Silja