Kolumni: Onnea uudet lähihoitajat ja tervetuloa joukkoon

Kesä on siitä metkaa aikaa, että kaikkea uutta ja kivaa on tulossa. Jo töissä oleville on luvassa jossakin vaiheessa kesäloma. Lomien takia tarvitaan myös paljon uusia työntekijöitä: vastavalmistuneita tai opiskelijoita. Työpaikoille tulee uusia työkavereita. Toivotetaan heidät tervetulleeksi töihin ja myös meidän superilaisten joukkoon.

Uudelle työkaverille perehdytys on kaiken A ja O. Otetaan, tai paremminkin vaaditaan, siihen aikaa. Uudelle työntekijälle on tärkeää tietää, miten toimia työpaikalla tai missä mitkäkin tavarat ovat. Hyvä perehdytys säästää aikaa.

Uudet työkaverit ovat usein ihanan raikas tuulahdus työpaikoille. Heillä on aina jotakin uutta tietoa, ja he tuovat aina uudenlaista perspektiiviä meille jo työssä oleville. Uusi työntekijä kyseenalaistaa asioita harvoin perehdytyksen aikana, mutta jos ja kun on koko kesän töissä, joku saattaa huomata muutostarpeita ja mieleen voi tulla uusia ajatuksia. Kaikkea ei voida toteuttaa, mutta ei tyrmätä, vaan yhdistetään tietoja ja taitoja, jolloin saadaan parasta.

Uudelle työntekijälle on tärkeää tuntea olevansa arvokas, tarpeellinen ja haluttu. Kuinka paljon enemmän ja paremmin silloin haluaakaan hommia tehdä, oppia uutta ja jakaa uutta tietoa!

Muutokset ovat usein hyvä asia ja tarpeellisia, mutta rutiineja ei pidä aliarvioida. Luojan kiitos meille syntyy työssä rutiineja. Olisimme hukassa, jos joka päivä pitäisi miettiä, miten tämänkin tekisi juohevasti. Ei rutiineissa mitään pahaa ole, kunhan myös luovuudelle annetaan tilaa.

Tietojen ja taitojen yhdistäminen ei tapahdu hetkessä. Kun on tehnyt töitä vuosia, kaikki tulee niin selkärangasta, ettei aina muista miten paljon oppimista se onkaan vaatinut. Kokonaisvaltaisen hoitotyön oppiminen on pitkä tie: teoria, käytäntö, muuttuvat tieteet ja tavat. Tämä työ muuttuu tiedon ja kulttuurin muuttuessa. Se, minkä opimme vuosia sitten koulussa, on ollut hyvä perusta ammattiin. Ammatti-identiteetti syntyy pitkällä aikavälillä. Kun itse valmistuin vuosia sitten apuhoitajaksi, meille opetettiin, että valmistuttuasi olet noviisi. Työmme on niin vaativaa, että juuri valmistunut on saanut vasta alkueväät ammattiin.  

Sote-, vaka- ja sivitysalan työt ovat laissa, asetuksissa ja monissa muissakin kohdin määrättyjä, olimmepa töissä missä tahansa. Tapa, jolla työtä teemme, tekee siitä ihmisläheisen ja arvokkaan. Ammattitaitomme on työmme perusta, mutta vuorovaikutustaitomme on se kruunun jalokivi, joka tekee työstämme arvokasta hoidettavallemme, oli hän minkä ikäinen tahansa.

Ihanaa kesää ja työn imua teille uusille!

Terveisin,

Silja