Kolumni: Onko omavalvonta kunnossa?
Omavalvontasuunnitelma on nimensä mukaan paperille laadittu asiakirja, jonka avulla palvelujen tuottajat itse valvovat toimintayksikköjään. Suunnitelman tekeminen on ollut pakollista vuodesta 2012. Omavalvontasuunnitelmaa seuraamalla tiedetään, että potilas tai asiakas saa turvallista ja kokonaisvaltaista terveydenhoitoa.
Omavalvontasuunnitelma on määrätty tehtäväksi yhdessä henkilöstön kanssa, vaikka velvoite laatia omavalvontasuunnitelma on tietenkin työnantajalla. Silti liian moni työtekijä on todennut, että ei ole koskaan edes nähnyt tai kuullut omavalvontasuunnitelmasta – saatikka ollut mukana tekemässä sitä. SuPerin toive on, että omavalvontasuunnitelma olisi netissä ja työpaikalla esillä sellaisessa paikassa, että sen näkisivät kaikki. Liian usein se on ”pöytälaatikossa”.
Omavalvontasuunnitelma on todella hyvä työkalu oman työn kehittämisen kannalta ja samalla palvelujen laadun tae. Omavalvontasuunnitelma takaa, että hoidon laadun mittarit ja lääketurvallisuus ovat kunnossa ja että työpaikalla on sovitut toimintatavat, joiden toteutumista seurataan. Mikä olisikaan parempaa oman työn kannalta!
Suunnitelma on laaja. Se muodostuu kaikista niistä toiminta- ja menettelyohjeista, joita laaditaan yhtenäisen käytännön toteuttamiseksi. Asiapaperiin kirjataan kaikki keskeiset toimenpiteet, henkilökunnan toiminta sekä tuotettujen palvelujen laatu.
Omavalvontasuunnitelmassa on oltava kuvaus henkilökunnan määrästä ja rakenteesta. Valvova viranomainen Valvira määrää, että työnantajan on arvioitava ja vastattava siitä, että työssä olevalla on riittävä ammatillinen osaaminen mukaan lukien riittävä kielitaito juuri niihin tehtäviin, joita hän työnantajan palveluksessa tekee. Työnantaja on vastuussa siitä, että työntekijällä on vaadittu kielitaito, jotta hän ymmärtää niin asiakasta kuin toista työntekijää.
Omavalvontasuunnitelmassa määritellään menettelytavat, jos havaitaan riskejä toiminnassa, vaaratilanteita tai puutteita hoidon tai muun toiminnan laadussa. Suunnitelmasta on selvittävä, mitä tehdään näiden ongelmien ehkäisemiseksi ja korjaamiseksi.
Paperiin on myös kirjattava keinot ja toteutus, joilla varmistetaan ammattihenkilöiden ammatillinen osaaminen. Tämä tietenkin sisältää myös suunnitelman tarvittavista täydennys- ja lisäkoulutuksista.
Jokaisessa työpaikassa on järkevää käydä aina läpi, millainen perehdytys meillä on. Mitä siihen kuuluu kliinisen työn lisäksi? Potilasasiakirjat, kirjaaminen, salassapitosäädökset, tietosuoja-asiat ynnä muut kuuluvat hyvään perehdytykseen. Nämä kaikki on kirjoitettava suunnitelmaan. Asiakkaan, potilaan ja läheisten oikeuksia ja osallistumisen vahvistamista ei saa unohtaa. Heillä on aina oltava mahdollisuus antaa palautetta niin potilasturvallisuudesta kuin toiminnan laadusta.
Pidetään tästä lähtien huolta, että omavalvontasuunnitelma on tiedossa ja työntekijät kaikkialla otetaan mukaan tekemään sitä.
Silja Paavola
SuPerin puheenjohtaja
