Kolumni: Nyt on aika tunnustaa hoitajan työn arvo

Tämä kevät on ikimuistoinen niin hyvässä kuin pahassa. Kukaan ei voi ohittaa Ukrainan sotaa, ja sen vaikutuksia maailmaan. Emme mekään sitä SuPerissa unohda, mutta pidämme silti aina huolta myös superilaisista jäsenistä. Tämä on ammatti, johon voidaan soveltaa esimerkiksi valmiuslakia. Katastrofitilanteissa hoitajat voidaan määrätä töihin.

Työmme on koko yhteiskunnalle tärkeää. Siitä ovat kansalaiset kaikissa vaaligallupeissa kertoneet. Samat gallupit kertovat, että nimenomaan hoitoalalle kansa haluaa verorahoja suunnata. Suuri yleisö on myös todennut, että kaikkien hoitajien palkkaa on nostettava riippumatta siitä, missä hoitaja työskentelee.

Työmme tuottavuutta on myös kyseenalaistettu. On jopa väitetty, että työmme tuottavuutta ei voida laskea. Se ei pidä paikkaansa. Sitä ei vain haluta laskea. Jos päiväkodit lakkaisivat olemasta, eikä yhteiskunnassa olisi vanhushoivaa ja vammaistenhoitoa, perheet hoitaisivat kaikki itse. Sellaisella järjestelyllä tällaista yhteiskuntaa ja vaurautta ei olisi koskaan syntynytkään Suomeen.

Pääsiäinen lähestyy. Kunta-alan neuvottelujen tilasta ei tätä kirjoittaessani ole tietoa. Toivotaan, ettei tilanne ole kuin lasten tullessa virpomaan: ”Uusi vitsa virvoittaa, vanhan kuoren pois päältä kirvoittaa. En mä paljon palkkaa vaadi, enkä velkakirjaa laadi. Kun mä kauniin vitsan kannan. Palkakseni mitä annat!”

Pelkkä hyvän toivottelu ei riitä, vaan tarvitaan ihan muuta, työolojen parannusta ja palkan korotusta. Nyt on aika huomata työmme kokonaisarvo ja tunnustaa se. Ei mitään juhlapuheita, vaan konkreettisia tekoja.

Neuvottelukierroksen lisäksi liitossa tapahtuu paljon muutakin. Olemme tehneet kotihoidon selvitystyön, jonka tulokset olivat huippuhienot. Me sen aiemmin jo tiesimme, mutta nyt se on selvitetty. Se, miten laaja-alaista kotihoidon työ on ja miten upeasti lähihoitajat siinä suoriutuvat, on koko kotihoidon kannalta merkittävää.

Varhaiskasvatuksen työnkuvan laajuutta olemme myös selvittäneet. Monessa paikassa iso osa päivästä on lastenhoitajien harteilla ja työnkuva on laaja. Vastuu varhaiskasvatussuunnitelmien tekemisestä on opettajalla, mutta sen voi tehdä ja tekeekin myös lastenhoitaja.

Olemme piin kovia sosiaali- ja terveysalan ammatti-ihmisiä, joilla on sydän paikallaan. Huolehditaan myös siitä, että jokainen työpaikalla oleva kollega on superilainen.

Ihanaa kevättä!

Silja