Kolumni: Nuoret haluavat olla hyödyksi

Jokasyksyiset SuPerin lähihoitajapäivät järjestettiin pari viikkoa sitten ja muutama päivä myöhemmin pääsin käymään Parolan panssariprikaatissa. Molemmissa tapahtumissa oli hieno mahdollisuus keskustella paikalla olevien nuorten kanssa. Lähihoitajatapahtumassa keskustelin opiskelijoiden kanssa ja kyselin miten olivat alalle hakeutuneet tai joutuneet. Yllättävintä vastauksissa oli niiden samankaltaisuus vuosien takaiseen ajatteluun: halu tehdä hyödyllistä työtä ja halu auttaa ihmisiä. Nämä arvot ja asenteet ovat tulevaisuudessakin hieno voimavara opiskelussa. Tähän pitäisi myös koulutuksessa kiinnittää huomiota entistä enemmän, jolloin myös turhat keskeytykset pienenisivät.

Opiskelu on ajan myötä muuttanut muotoaan. Nyt entistä isompi osa koulutuksesta on itsenäistä opiskelua sekä työssäoppimista ja tämä haastaa niin opettajat kuin työpaikkaohjaajatkin. Teoriatietojen hallitseminen ennen työssäoppimisjaksoja olisi ohjauksen kannalta helpompaa, mutta se ei aina onnistu. Opiskelijoilla on oikeus saada hyvää koulutusta ja työntekijöillä on oikeus saada uusia hyviä kollegoita tulevaisuudessakin. Työssäoppimisjaksolla ohjaajan pitää voida käyttää aikaa ohjaukseen, sillä valtaosa
opiskelijoista on hyvin motivoituneita. He odottavat sitä, että voivat hoitaa ja olla hyödyksi.

Työssäoppimisjaksoja pitäisi kyetä hyödyntämään enemmän. Tämä edellyttää, että ohjaajalle annetaan aikaa, jotta hän kykenee todellakin ohjaamaan, ei vain näyttämään. Ohjaamisen ja koulutuksen tasolla on suuri merkitys tulevaisuutta ajatellen. Tulevaisuudessa tarvitaan paljon lähihoitajia, sillä eläkkeelle poistuu aikamoinen joukko lähitulevaisuudessa. Kaikki haluavat hyviä hoitajia ja työkavereita. Heitä saadaan vain panostamalla koulutukseen. Vain se takaa hyvän ammattitaidon.

Kerroin käyneeni myös panssariprikaatissa — mutta miten se liittyy lähihoitajaopiskelijoihin? Parolan panssariprikaatissa käydessäni keskustelin siellä asevelvollisuuttaan suorittavien kanssa. On pakko myöntää, että tavatessani siellä nuoren naisen uteliaisuuteni heräsi paljon enemmän kuin miesten kohdalla. Kysyinkin häneltä, mikä oli saanut hänet astumaan palvelukseen. Vastaus tuli heti ilman miettimistä, hän halusi puolustaa isänmaataan ja olla siten hyödyksi. Mietin silloin miten samankaltaisia ajatuksia nuorilla on, kaksi aivan eri maailmaa, mutta vastauksissa oli yhteistä halu olla hyödyksi.

Sitähän ihminen oikeastaan haluaa, tuntea itsensä tarpeelliseksi niin yleisesti elämässä, opiskelussa kuin työssäkin. Työ on ihmiselle todella tärkeää, ei vain rahan takia vaan myös siksi, että se vie valveillaoloajasta suuren osan. Työssä oleminen on myös sosiaalinen tapahtuma. Superilaisten työ on fyysistä, psyykkistä ja ajoittain raskastakin. Monet sanovat, että ilman hyviä työkavereita se olisi vielä paljon raskaampaa. Tämä on kollegiaalisuutta, sitä arvostusta toisiamme kohtaan jota työssämme tarvitaan, ja se pitää myös opettaa opiskelijoille.   
 
Terveisin,

Silja