Kolumni: Näin tehdään hoitoalasta hyvä ja houkutteleva

Ihana elokuu on taittunut syksyyn ja kunta-alan neuvotteluja jatketaan. On jälleen aika miettiä, miten alamme saadaan nostettua arvoiseensa asemaan käytännössä, eikä vain juhlapuheissa? Liitto tekee sen asian eteen töitä koko ajan, teidän jäsenten upealla tuella. Siitä jo nyt iso kiitos.

Hoitoalan ongelmista on puhuttu vuosia. Asiakkaat ja potilaat ovat lapsista vanhuksiin, ja aina, joka alalla, on puhuttu työntekijävajeesta, työnkuvasta ja palkasta. Ongelmat eivät ole uusi asia kuten ei sekään, että Suomi on yksi maailman nopeimmin vanhenevista maista.

Meillä on työryhmiä, joissa pähkäillään, miten ala saadaan pito- ja vetovoimaiseksi. Resepti on selkeä ja yksinkertainen: Raha. Mutta on siinä muutakin. Työnkuvan on muututtava selkeästi ammattia vastaavaksi, hoitajille ei pitäisi laittaa kaikkia muitakin töitä tehtäväksi oman työn ohella.

Työnantajan pitää tietää, mitä osaamista koulutus tuo, eikä älyttömiä linjauksia pitäisi tehdä organisaation sisällä. Ammattilaisella on oltava mahdollisuus käyttää koko ammattitaitoaan. Ja vielä: Työolosuhteet on saatava kuntoon. Moni superilainen on jaksotyössä ja se antaa monenlaisia mahdollisuuksia tukea työssä jaksamista työajoilla: Vakiyököt, 11 tunnin yövuoro, neljä yötä, seitsemän vapaapäivää kolmessa viikossa, ja vaikka lista olisi kolme viikkoa, niin kokonaissuunnitelman pitäisi olla pidempi, jolloin työntekijät voivat suunnitella omaa elämäänsä.

Työolosuhteiden muuttamisessa paremmaksi kyse on tahdosta. Ja ne, jotka eivät ole jaksotyössä niin pidetään ne sovitut työvuorolistat muuttumattomia, ei hienosäädetä. Tässä on pähkinänkuoressa mitä pitää tapahtua, jotta alan pito- ja vetovoima lisääntyy.

Tätä kirjoittaessani tiedetään, että lakkovaroituksia on annettu. Me liitossa tiedämme, että hoitajat ovat venyneet jo vuosien ajan ja nyt se kuuluisa kamelin selkä on katkennut.

Moni ulkopuolinen kyselee, miksi hoitajat eivät vain vaihda alaa? Sen takia, että työ on mielenkiintoista, hienoa, jopa upeaa. Missään muussa työssä kuin hoitotyössä ei oman työnsä tulosta näe samalla tavalla positiivisena tapahtumana. Hoitotyö on aina työtä ihmiseltä ihmiselle, sitä vuorovaikutusta ja myötäelämistä ei mikään kone voi tehdä.     

Kun syksyllä työpaikalle tulee uusia työntekijöitä ja opiskelijoita, kerro heille liitosta ja kysy: Joko kuulut SuPeriin, sillä se on juuri sinun liittosi.

Terveisin,
Silja