Kolumni: Miksi työssä ei ole kivaa – vaikka siitä tykkää

Näin kyselee moni superilainen liian usein. Olemme tehneet viime vuosien aikana useita selvityksiä siitä, miten töissä menee, miten saan käyttää ammattiosaamistani ja kuinka toimin moniammatillisessa työryhmässä. Vastauksia arvioimalla on todettu, että työssä koetaan riittämättömyyttä, ei ole tarpeeksi aikaa hoidettaville, olivat he sitten nuoria tai vanhoja, sairaita tai terveitä.

Vastauksista voi päätellä, että superilaiset suhtautuvat työhönsä erittäin vakavasti ja haluavat tehdä sen hyvin. Kuitenkin monissa työpaikoissa on vielä paljon kehitettävää, jotta työnantaja olisi tietoinen superilaisten ammatillisesta osaamisesta. Liian moni organisaatio ei anna superilaisten käyttää koulutuksessa saatuja ammatillisia taitoja. Tämä on yksi syy, miksi töissä ei voida hyvin. Sairaalamaailmassa ja vastaanotoilla superilaiset kokevat liian usein edelleen, että organisaatio ei tunnista osaamista ja siksi se kieltää ammatillisen osaamisen kokonaisvaltaisen käyttämisen. Lähi- ja perushoitaja joutuu alisuorittajaksi.

Toinen syy on se, että henkilökuntaa on yksinkertaisesti liian vähän. Monissa työpaikoissa on vähennetty tukipalvelutyöntekijöiden määrää. Hoidettavalle annettava aika on pienentynyt, kun päivittäisiin tukitoimiin menee hoitajien työaikaa entistä enemmän. Tämä on erittäin lyhytnäköistä henkilöstöpolitiikkaa. Hoidon ja hoivan tuloksellisuudenkin kautta tulos on negatiivinen. Lapset jäävät ilman leikittäjää ja kehittäjää, jolloin lasten sosiaalisten taitojen koulutus jää vähemmälle. Tämä on yhteiskunnallisesti kallista, sillä syrjäytyminen alkaa jo varhaislapsuudessa, eikä siis ole ihan sama, miten lasten kanssa päivät vietetään. Kaikki tietävät, että lapsi oppii leikkimällä ja sitä leikkiä on lähihoitajan hyvä olla seuraamassa ja ohjaamassa.

Pahiten tilanne on kuitenkin koskettanut tehostettuja palvelutaloja ja ympärivuorokautista hoitoa. Ympärivuorokautisessa hoidossa olevilla potilailla on selkeä tauti, jota pitää hoitaa, toimintakyky on heikentynyt ja siihen on usein yhdistynyt muistisairaus. Silti hoitajat tietävät, että potilailla on voimavaroja, jotka tekevät hänen elämästään elämisen arvoisen ja arvokkaan. Nyt näitä voimavaroja ei voida täysimääräisesti käyttää, kun henkilöstön vähyyden myötä ei ole aikaa. Kotihoidon ongelmaksi taas on tullut kuntien korkealle nostama hoitoon pääsyn rima. Asiakkaat ovat sairaita ja paljon apua tarvitsevia päivittäisissä toiminnoissaan. Hoidon ja hoivan kannalta katsottuna olisi oikein, että se aika, joka kotihoidon asiakkaan luona vietetään, olisi voitava käyttää hänen hoitoonsa ja kuntoutukseen, niin fyysiseen kuin henkiseen.

Kaikesta huolimatta liittomme jäsenet pitävät työstään, arvostavat osaamistaan ja haluavat kehittää työtään, jolloin hoidettavat saisivat entistä paremmin juuri sitä, mitä tarvitsevat. Työn kehittäminen on kaikkien asia ja siksi onkin tärkeää, että superilaiset toimivat moniammatillisen tiimin jäseninä ja siten tuovat työn, hoidon ja hoivan kehittämiseen oman ammatillisen näkemyksensä. Niissä työpaikossa, joissa työntekijän ammatillista osaamista arvostetaan, työntekijät voivat paremmin ja he haluavat ottaa enemmän vastuuta työstään. Tämä taas johtaa tuloksellisempaan ja vaikuttavampaan työhön.

Tätähän me kaikki haluamme, hyvää ja laadukasta hoitoa, hoivaa ja kasvatusta.

Terveisin, Silja