Kolumni: Mikä ammatissa viehättää?

Moni kysyy, joskus aivan aiheellisesti, että mikä lähihoitajan ammatissa viehättää, mikä on sen vetovoima?

Minusta vastaus on selvä: moninaisuus työssä ja ihmisläheisyys. Missä muussa ammatissa voi työskennellä niin monella erilaisella toimialueella kuin lähihoitaja voi? Ei ole klisee sanoa, että lähihoitaja on sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan ammattilainen. Kun siihen vielä lisätään muut mahdollisuudet, joita tämän ammattitutkinnon kautta voit toteuttaa, niin saat vastuksen kysymykseen vetovoimasta.

Lähihoitajan työ on työtä ihmiseltä ihmiselle. Teknologia ei sitä korvaa, mutta auttaa paljon. Kun puitteet ovat kunnossa, siitä tulee vielä parempaa. Lähihoitajan työ vaatii tutkinnolla hankittua ammattitaitoa, ja se taas tulee opiskelemalla ja työssä oppimalla.

Kun työpaikoille tulee uusia opiskelijoita, otetaan heidät hyvin vastaan. Opiskelijoissa on ammattimme tulevaisuus ja siihen on aina hyvä panostaa. Usein työssä on kiire, porukkaa puuttuu ja tekemistä riittää, mutta otetaan silti aikaa opiskelijan ohjaamiseen. Se aika tulee monin verroin takaisin uutena työkaverina. Meidän täytyy vaatia työpaikkaohjaajalle kuuluva aika, sillä työnantajan velvollisuus on antaa sitä. Se on kaikkien hyväksi, sillä myös työnantajat haluavat ammattitaitoisia työntekijöitä.

Vallalla on jostakin syystä käsitys, että opiskelija olisi itseohjautuva kaikissa asioissa. Ei ole. Opiskelijalla pitää olla joku keneltä kysyä onko ymmärtänyt oikein ja miksi joku asia tehdään kuten tehdään. Työpaikkaohjaaja on paljon vartija. Kun konkari ja opiskelija vaihtavat mielipiteitä, uusi ja vanha tieto kohtaavat. Se on parasta yhteistyötä.

Alalla on nykyään paljon oppisopimusopiskelijoita. Tilanne heidän kohdallaan on hiukan erilainen, koska oppisopimusopiskelijat ovat työsuhteisia. Silloin työnantaja on vastuussa siitä, mitä opiskelija tekee.  Sekä opiskelijan että ohjaajan on oltava tarkkana ja vaadittava oikeuksia myös opiskeluun. Oppisopimusopiskelun ydinajatus on mestari-kisälli-malli, ja opiskelijan oppimisesta vastaavan lähihoitajan on oltava tiiviisti yhteydessä koulutuksesta vastaavaan opettajaan. Työnantajien on ymmärrettävä tällaisen ohjaamisen vaativuus.

Olipa työpaikoilla sitten millaisia opiskelijoita tahansa, niin oppimisesta ja osaamisen tasosta on pidettävä kiinni. Opiskelijan suoja on hyvä ja tasokas opetus, jolla saavuttaa hyvän ammattitaidon. Sillä on merkitystä, kun opiskelijasta tulee ammattitaitoinen työkaveri. Se siivittää ammattitaidon ja osaamisen kehittämiseen. Ohjaajalle on työnantajan annettava mahdollisuus tasokkaaseen ohjaamiseen, oli opiskelija millä statuksella tahansa. Vain siten saadaan ammattitaitoisia uusia työntekijöitä. Kysythän sinäkin työpaikalle tulevalta opiskelijalta, onko hän jo SuPerin jäsen?

Terveisin,
Silja