Kolumni: Lähihoitaja on moniosaaja ja aina hoidettavalleen arvokas
Tätä kirjoittaessani 17.6. meille SuPerin kunta-alanneuvottelijoilla on ollut historiallinen päivä monin eri tavoin.
Tänään allekirjoitettiin KVTES ja samalla vuosien työn jälkeen saatiin sote-sopimus. Hienoa ja kiitos, että teitä SuPerin jäseniä on niin paljon, jotta tämä oli mahdollista saavuttaa. Emme kuitenkaan ole unohtaneet varhaiskasvatuksessa ja koulumaailmassa toimivia superilaisia, jotka pysyvät KVTES:n piirissä. Vakalaiset ovat suurin joukko koko KVTES:ssä. Tämä antaa mahdollisuuden hyvään edunvalvontaan. Tätä kirjottaessani ovat kaikki yksityisen puolen työehtosopimukset avoinna. Neuvottelut ovat olleet sen verran vaikeita, että olemme joutuneet turvautumaan ylityö- ja vuoronvaihtokieltoon lähes kaikilla sopimusaloilla. Neuvottelutuloksia kohden.
Koronakevään aikana varmasti moni oli todella uupunut ja jotkut ihan peloissaankin. Syitä oli monia. Ei ollut tietoa, ei maskeja tai muita vermeitä. Tuli valmiuslaki ja asetukset, jotka vielä kurmuuttivat toisia enemmän, toisia vähemmän. Tämä näkyi lomautusten ja yt-neuvotteluiden määrässä sekä siirroissa työpaikasta toiseen.
Siirroista toisenlaisiin tehtäviin tulikin silloin liitossa mieleen, että pitää nostaa enemmän esille minkälaisia moniosaajia lähihoitajat ovat. Heidät voidaan koulutuksensa perusteella siirtää alalta toiselle, esimerkiksi vakasta soteen. Jokaisen on rinta rottingilla todettava, että lähihoitajista on moneksi. Nyt on puhuttava lähihoitajista, sillä se koulutus on yli 20 vuotta vanha, älkää siis muut ammattilaiset loukkaantuko, tämä koskee teitäkin!
Moni ei ehkä edes tule ajatelleeksi, miten paljon erityispiirteitä hoitotyössä on muihin ammatteihin verrattuna. Me kaikki arvostamme hyvinvointivaltion palveluja, joita päivittäin tavalla tai toisella itsekin käytämme.
Hoito-, hoiva- ja kasvatustyö on silti erilaista. Olemme ammatti-ihmisiä palveluammatissa ja se on yhdistelmä, joka vaatii paljon työntekijältä. Oletko koskaan ajatellut, miten osaava olet ja miten monelle ihmiselle annat hyvän olon tunnetta samalla kuin hoidat, hoivaat, kuntoutat tai kasvatat? Se on ammattitaitoa, sitä ihmisläheistä ja silti ammatillista osaamista, jota tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa.
Kyse on tietenkin siitä, miten itse arvostat ammattiasi ja mitä ajattelet siitä, mutta muista että olet aina arvokas juuri sillä hetkellä olevalle hoidettavalle. Työmme on palkitsevaa, jos saamme tehdä osaamistamme vastaavaa työtä. Meillä itsellämme pitäisi kuitenkin olla koko ajan halu oppia lisää ja kehittyä ammattilaisena: käydä vähän kuin vuoropuhelua itsemme kanssa, että mitä minä tästä työstä haluan.
Kesää kaikille Buddhan sanoin: Kaikki luodut asiat ovat pysymättömiä. Pyri eteenpäin ja ole läsnä.
Silja Paavola
SuPerin puheenjohtaja
