Kolumni: Kun hoitaja saa tehdä työnsä hyvin, alan vetovoima paranee

Eräänä päivänä lenkillä mietin, että entä jos hoitajien saatavuusongelmaa lähdettäisiin ratkaisemaan aivan eri suunnasta kuin mitä nyt on yritetty tehdä.

Ammatti on hyvä ja merkityksellinen. Hoitajan työssä tarvitaan vuorovaikutustaitoja, eivätkä koneet niitä korvaa. Hoitaja tarvitsee myös ammatillista silmää lääkityksen, kuntoutuksen ja ohjaamisen vaikutusten seuraamisessa. Sellaisia asioita ei voida vain mittareilla todeta, vaan tarvitaan ihmiskontaktia. Hoitajan ammattia ei kone korvaa, vaikka meneillään olisi minkälainen tekoälybuumi. Ja kuitenkin me joudumme taistelemaan siitä, että saisimme tehdä tätä työtä, johon olemme koulutuksen saaneet. 

Hoitoala on kokenut aikamoisen kolauksen. Kiitos siitä kuuluu ajatukselle, että henkilöstömenoja on karsittava, kun julkisenpuolen menot pitää saada kuriin. Kuten tiedätte, monen hoitajan työnkuva on muuttunut älyttömäksi. Vanhuspalvelulain nojalla tehtyyn henkilöstömitoitukseen on tullut soraääniä, kun vetovoimaa alalle ei ole, eikä työntekijöitä tahdo saada.

Luulisi, että kaikki haluavat löytää ratkaisun hoitajapulaan. Entäs, jos nyt reivattaisiin kurssia? Olisiko ratkaisu hoitajapulaan se, että hoitajat pääsisivät tekemään sitä todellista hoitotyötä. Kuinka hyvää se työ voisi olla, kun omaa ammattitaitoaan voisi käyttää täysmääräisesti ja kehittyä siinä! Työnimu kasvaisi varmasti. Työn tuottavuus ja vaikutus nousisivat. Hoidat, kuntoutat, ohjaat, kasvatat ja kuljet vierellä, suunnittelet ja kirjaat. Ja tälle kaikelle olisi aikaa! Kuinka toisenlainen työpäivä silloin olisikaan ja kuinka paljon paremmin hän, jolle tämän kaiken teet, voisikaan.

On tietenkin muitakin esteitä. Paljon puhuttu palkka on iso juttu. Rahat tulevat aina veroeuroista, olipa työnantajasi sitten yksityinen tai julkinen. Maksajina ovat Suomen kansalaiset, jotka kaikissa vaalikyselyissä sanovat, että veroja voidaan korottaa, kunhan hoitajat saavat kunnon palkan.

Kaikki haluavat, että ammattinsa osaavia hoitajia on saatavilla, kun heitä tarvitaan. Näin aina vaalien alla luvataan. Ongelma on, että yhtäältä luvataan hyvää hoitoa, mutta asian toinen puoli, kysymys siitä millä se maksetaan, hukkuu johonkin. Emme tarvitse poliitikkoja tai maan hallitusta neuvottelupöytään, mutta totuus on, että kunnista ja valtiolta ne rahat tulevat, mistä hoitajien palkat maksetaan. Jos ei rahaa ole, niin joku roti pitää olla lupauksillekin. Eivät hoitajat ja hoidettavat ole myytävissä vähiten tarjoavalle.

Hoitoalan työn vaikutuksesta puhutaan aivan liian vähän, sillä nyt lasketaan vain käyntejä, toimenpiteitä ja muuta tilastoitavaa. Vaikutukset ovat vielä tärkeämpiä. Hoitajapulan ratkaisu voisikin olla se, että hoitajilla olisi mahdollisuus tehdä työnsä hyvin. Nyt kun hyvinvointialueet aloittavat ja varhaiskasvatus jää kuntiin, on käsillä se hetki, jolloin homma on pistettävä yhdessä kuntoon.

Terveisin,
Silja