Kolumni: Koulutusuudistus on kohtalonkysymys
Monesta superilaisesta saattaa tuntua, ettei jaksa enää lukea tästä aiheesta. Silti kannattaa, sillä asia koskettaa juuri sinua. Ammatillisen koulutuksen muutokset tulevaisuudessa koskettavat meitä kaikkia, nyt töissä olevia ja tulevia. Kyse on ammattimme arvostuksesta ja sen tulevaisuudesta. Minusta sen puolesta kannattaa ihan työpaikkatasolla taistella.
Ammatillisen koulutuksen uudistus on tulossa ja osiltaan jo menossa. Muutos tulee olemaan iso ensi vuonna, jos kaikki menee maaliin.
Ministeri Sanni Grahn-Laasonen on todennut muutoksesta, että ”Kaiken perustana on yhteistyö yritysten ja koulutuksen välillä – kannustan siihen.” Niinpä, mutta tässä on unohdettu, että kunta- ja kuntayhtymätyöpaikoilla on opetusvelvollisuus. Ei siis ole kyse vapaaehtoisuudesta kuten yrityksillä, vaikka meidän alamme yritykset ovatkin hyvin suopeasti asiaan suhtautuneet. Tätä opetusvelvollisuutta ei ole pidetty huonona, vaan ehdottomasti ammatillista osaamista syventävänä. Teoriatieto on opetettu kouluissa, ja sekin toimintatapa on todettu hyväksi.
Tässä läpi ajettavassa uudistuksessa on valuvikoja, joita ei voi hyväksyä. Ensinnä ajatus, että opetuksesta ja ohjaamisesta ei makseta. Silti ajatellaan, että ohjaamista lisätään työpaikoilla, ja se tehdään jopa nykyistä vähemmällä henkilöstömäärällä.
Toinen valuvika on uusi koulutussuunnitelma. Se olisi osaamisperusteinen, jossa opintopolut tehtäisiin yksilöllisesti. Hieno ajatus, mutta kun tähän lisätään nuorisotakuu, jokin mättää. Tietysti nuorissa on ihmisiä, jotka ovat jo pienestä pitäen olleet kiinnostuneita alasta ja ahmineet tietoa, mutta suureen joukkoon se ajatus ei istu.
Lähihoitajatutkintoa suoritetaan eniten ammatillisista tutkinnoista. Kun tutkittiin ammattikoululaisten arvostusta omaa koulutustaan kohtaan, kävi selväksi, että he arvostavat koulumaista opetusta. Siis teoriakoulutusta, jota nyt vähennetään. Tavoitteena on, kuten sitä nyt hienosti myydään, selkeämpi ja työelämän tarpeita paremmin vastaava tutkintojärjestelmä ja yhteistyö yritysten kanssa.
Mitä tämä tarkoittaa tulevaisuudessa? Yksinkertaisesti teoriakoulutuksen vähentämistä, jota jo nyt on vähennetty todella paljon. Jos päästämme tilanteen jatkumaan, siitä seuraa ammattitaidon lasku. Ja miksi tämä on meidän kaikkien asia? Siksi, että ammattitaito määrittelee tehtävän vaativuuden ja se taasen palkan.
Meidän on huolehdittava siitä, että kun työpaikalle tulee opiskelija koulutussopimuksella tai oppisopimuksella, hänellä on oltava nimetyt ammatilliset ohjaajat, jotka ovat lähihoitajia. Tämä on uusi ja tavallaan jo vanha malli. Oppisopimusopiskelijalla on tähänkin asti pitänyt olla niin sanottu oma ohjaaja, ja niin pitää olla tässä uudessa koulutussopimusmallissakin. Näin ollen koulun, josta opiskelijat tulevat, on myös koulutettava työpaikkaohjaajia. Se on malli, jossa työntekijä voi oikeasti saada aikaa opetustyöhön, sillä opiskelijan ja ohjaajan harteilla on kyseiselle opiskeluvaiheelle määriteltyjen tavoitteiden saavuttaminen.
Koulutusreformi vaatii vastatoimia meiltä. Tehtävämme on pitää kiinni ammattitaidosta ja ammattiylpeydestä. Jos emme ryhdy taistoon, ongelmaksi muodostuu se, että oppisopimuskoulutusopiskelijat ovat työvoimaa eikä kukan maksa koulutussopimuksista. Tähän ei pidä suostua!
SuPer liittona on tehnyt asiasta monia eri lausuntoja, käynyt keskusteluja ja jatkaa taistelua.
Terveisin,
Silja