Kolumni: Koronaa ja vielä kerran koronaa
Tämä on koronakevät, ja sille ei vain voi mitään. Monelle muulle asialle voi varmasti.
Asiat pitää aina laittaa tärkeysjärjestykseen. Opiskellessamme opettelimme Maslowin tarvehierarkian ja niin nytkin on asioita katsottava tarkoituksenmukaisesti. 1. Fysiologiset tarpeet eli hengissä säilyminen, 2. Turvallisuus eli suojaudutaan erilaisilta vaaroilta, 3. Yhteenkuuluvuus eli kuuluminen ryhmään ja olla rakastettu, 4. Arvonanto eli kunnioituksen saaminen ja itsearvostus sekä 5. Itsensä toteuttaminen eli omien kykyjen saaminen täyteen käyttöön, osaamisen käyttö.
Muistan hyvin, kun aikoinaan opettelimme näitä Maslowin portaita hoidon ja hoidonfilosofian kannalta. Katsotaan nyt näitä yhteisesti hoitajan työn näkökulmasta. Me hoidamme taaperosta vanhukseen, kasvavasta kuolevaan. Miten näiden portaiden pitää näkyä työssä, niin hoitajan kuin työnantajan toiminnassa?
Korona tekee työstä haastavan, mutta se leviämisen estämiseksi on olemassa ohjeet oikeasta toiminnasta ja suojavarusteista. Ongelmana on suojavarusteiden puute, joka tekee työstä raskasta ja toisille jopa pelottavaa. Olemme saaneet viruksesta uutta tietoa lähes päivittäin. Nyt me tiedämme, miten ehkäisemme viruksen leviämisen itsestämme ennen kuin edes tiedämme olevamme sairaita. Ammatti-ihmisinä tiedämme, miten ehkäistään viruksen tarttuminen potilaasta. Me kannamme vastuumme työ- ja potilasturvallisuudesta töissä ollessamme. Kokonaisvastuu kaikesta turvallisuudesta on kuitenkin eittämättä aina työnantajalla. Näin sanoo laki. Työnantajan on ehdottomasti hankittava tarpeelliset suojaimet, eikä odottaa, että tilanne pahenee.
Korona on luonut myös yhteenkuuluvuutta ja sitä tässä työssä nyt tarvitaan. Sanonta ”olemme kaikki samassa veneessä”, pitää todellakin paikkaansa. Jotkut ovat niin sanotussa eturintamassa niin sairaalassa kuin vanhusten ja vammaisten hoitopaikoissa, mutta kaikkien työ- ja siviilielämään se virus vaikuttaa.
Hoitotyöntekijöistä sanotaan aina, että te olette niin arvokaita ja tarpeellisia. Kyllä me sen tiedämme. Olemme ammatistamme ylpeitä ja osaavia. Nyt haluamme, että se näkyisi myös konkreettisesti. Juuri nyt siihen on mahdollisuus, kun hoitajat kantavat suuren vastuun tässä tilanteessa. Siitä pitää saada muutakin kuin kunniaa ja kättentaputuksia.
Mitä itsensä toteuttaminen työssä voisi tarkoittaa? Se voisi olla esimerkiksi sitä, että saa tehdä työtä kokonaisvaltaisella ammattitaidolla, eettisesti ja samalla miettien, miten tämän voisi tehdä paremmin, järkevämmin ja ihmisläheisemmin.
Tästä koronakeväästä tule mieleen filosofi Zenon ajatelma: ”Kohtalo on loputon syy-seurausketju, joka antaa kaikelle järjestyksen. Kohtalo on selitys sille, miten maailmankaikkeus jatkaa kulkuaan.”
Silja Paavola
puheenjohtaja
SuPer
Hoitotyöntekijöistä sanotaan aina, että te olette niin arvokaita ja tarpeellisia. Kyllä me sen tiedämme. Olemme ammatistamme ylpeitä ja osaavia. Nyt haluamme, että se näkyisi myös konkreettisesti.