Kolumni: Kolmella konstilla hoitoala houkuttelevaksi
Olemme keskellä kesän loma-aikaa ja ne lomat ovat todella ansaittuja.
Lomista huolimatta jonkun täytyy silti aina tehdä hoitotyötä. Tänä vuonna on ollut ennätyksellisen haastavaa saada kesäksi työntekijöitä. Asia on ollut tiedossa jo pidemmän aikaa. Miksi siihen ei ole reagoitu?
Syitä voi olla monia, mutta ongelmaan on olemassa myös yksi helppo ratkaisu. Kolmen konstin toiminta: Työn kuorman tarkistus, yleisesti paremmat työolot ja palkkaus kuntoon, olipa työnantajana sitten yksityinen tai kunta.
Hulluinta on, että joissakin kunnissa on ollut säästömielessä halu käydä yt-neuvotteluja. Samaan aikaan kun sanotaan, että hoitohenkilökunnasta on suuri pula, niin suunnitellaan henkilökunnan vähentämistä säästöjen takia. Jotenkin tuntuu, että yhtäältä valitetaan työntekijäpulaa, mutta samaan aikaan sitä itse tehdään.
Koronan aiheuttama kuorma on ollut hoitohenkilöstölle raskas. Korona epidemiana on laantunut, ainakin tämä meillä ollut variantti, mutta maailmalla ihan vieressä vaanii intialainen variantti, jota ei tänne haluta. Hoitajat ovat siis edelleen töissä maskit naamalla ja varotoimenpiteitä noudattaen. He ovat huippuhienoja työntekijöitä, joita jopa maan hallitus kiittelee. Nyt tarvitaan kuitenkin myös konkreettisia tekoja.
Ala on ollut ja on edelleen kiinnostava, mutta työnteko kovan paineen ja kiireen takia on tehnyt työstä vähemmän kivaa. Mietin usein, miten hyvä työ tämä voi olla silloin, kun saa moniammatillisessa työryhmässä tehdä työtään, ja käyttää ja kehittää ammattitaitoaan.
Jos työtahti on koko ajan selviytymistä, niin myös työn kehittäminen jää taka-alalle. Tästä seuraa, ettei asiakkaalle ikään tai kuntoon katsomatta anneta parasta hänen tarvitsemaansa hoivaa ja apua. Tällainen toiminta on myös kustannustehotonta.
Superilaiset ovat ylpeitä omasta työstään, ja syystäkin. Suomessa on moneen muuhun maahan verrattuna hyvin koulutettua ja sitoutunutta henkilökuntaa aloilla, joilla superilaiset työskentelevät. Ongelma ei ole henkilökunta, vaan se miten tämän työn arvostus näkyy palkassa, työmäärässä ja työolosuhteissa.
1800-luvulta kotoisin oleva ajatusmalli, että naiset ovat jotenkin luontaisesti vastuussa kodista ja hoitamisesta ei ole tätä päivää. Ongelma on ilmeinen ja sen ratkaisemiseksi on yritetty lähes kaikkia muita konsteja, mutta ei sitä ilmeisintä ja yksinkertaisinta eli kolmen konstin toimintaa.
Kuka hoitaa, jos hoitajat loppuvat?
Kaikesta huolimatta, hyvää ja rentouttavaa kesää!
Terveisin,
Silja