Kolumni: Kesää kohti
Vaikka koko tämä vuosi on ollut, ja taitaa olla loppuun asti hyvin merkillinen, niin yksi on varmaa: kesäkuussa on valon määrä suurin. Toivotaan, että on myös aurinkoa ja lämpöä, joista saamme energiaa.
Kesä tuo tullessaan uusia työkavereita. Se on meille jo työssä oleville mahdollisuus näyttää miten vaikuttavaa ja hienoa työtä teemme. Se on myös mahdollisuus oppia taas jotain uutta. Uudet kesätyökaverit ovat usein opiskelijoita tai juuri valmistuneita, ja he ovat innostuneita ja halukkaita oppimaan lisää. Tämä tilanne kannattaa käyttää hyväkseen. Koronakevät on ollut älyttömän raskasta aikaa monelle superilaiselle. Nyt kannattaa ottaa uudet innokkaat työkaverit omaa ammattitaitoa ja identiteettiä kunnioittaen vastaan. Kaikki tarvitsevat kunnon perehdytyksen, jotta työn tekeminen tulevaisuudessa on mielekkäämpää ja helpompaa. Siinä sinä olet se kaikkein tärkein henkilö.
Meidän paras voimavaramme on edelleen oma ammattitaito ja sen jakaminen, ja oman osaamisen kartuttaminen toisten ammattilaisten kanssa. Koko hoitotyö on tiimipelaamista, ei yksinpuurtamista. Tehdään siis lupaus, että tänä kesänä uudet työntekijät perehdytetään hyvin vuorovaikutuksen oppeja hyödyntäen. Parhaimmillaan kumpikin osapuoli vaikuttaa toiseen.
Nyt näyttää siltä, että koronanhuippu on saavutettu ja voimme mennä kohti ”uutta normaalia”. Mitä se tarkoittaa hoitotyössä? Korona iski rajusti vanhustenhoitopaikkoihin. Siellä olevalle hoitohenkilöstölle annettiin kuitenkin suojavarusteet todella myöhään. Tietysti on paikkoja, joissa suojavarusteita oli koko ajan hyvin saatavilla ja homma toimi. Kuitenkin pääsääntöisesti liittoon tuli viestejä, että niitä ei ollut riittävästi.
Kuinka pitkään joudumme työssä käyttämään suojavarusteita, niin itsemme kuin hoidettavien takia? Varusteet päällä työskentely on raskasta ja siihen pitää työnantajien kyetä reagoimaan. Meillä on säännöt kuumassa tai kylmässä työskentelyssä, mutta nyt se ei enää riitä. Työnantajien on huomioitava, että perushoidossa hoitajien työ on fyysisesti raskasta ja työnteko kuluttaa happea. Maski päällä hapen saanti on raskaampaa, ja se väsyttää hoitajia.
On kaksi eri tapaa reagoida asiaan: lisätä henkilökuntaa tai mahdollistaa taukojen pitoa. Tämä on se kuuluisa dilemma, johon on vaikea löytää ratkaisua. Vaikka ongelman syy onkin lähes aina se, että on liian vähän henkilökuntaa, niin ei tyydytä siihen. Ei päästetä työnantajaa niin vähällä, vaan puhutaan ja neuvotellaan asiasta. Ei saa käydä niin, että työnantaja sanoo vain, että koettakaa pärjätä. On yhdessä mietittävä, miten työtä tehdään ja miten huolehditaan henkilöstön jaksamisesta, tuli sitten Suomen normikesä tai lämmin kesä. Muistetaan, että ilman henkilöstöä ei homma pelitä. Ei väännetä Vichyn ostosta, vaan mietitään, miten jaksetaan hoitaa hoidettavat.
Kesä tulee kaikille, se vain on erilainen. Joillekin se tarkoittaa kesäsulkuja, menoa toiseen työpaikkaan tai jopa lomautusta. Moni on tottunut keikkailemaan ja voi olla, että tänä kesänä se ei ehkä ole mahdollista. Toisilla kesäloma on vain kaksi viikkoa. Useat työnantajat ovat mielestäni käyttäneet väärin nyt olemassa olevia asetuksia, jotka on luotu koronaa varten. Nähtäväksi jää miten nopeasti maan hallitus purkaa sote-henkilöstöön kohdistuvat poikkeuslait ja asetukset, joiden perusteella lomaa, ylitöitä ynnä muita koskevia määräyksiä on ollut mahdollista muuttaa. Nyt ei niille näytä olevan enää perustetta.
Pidetään kuitenkin aina mielessä, me olemme SuPer ja yhdessä olemme enemmän.
Silja Paavola
SuPerin puheenjohtaja
